Kustantaja: Loisto, 2003
Afganistaniin sijoittuva yhteiskunnallinen romaani, perhedraama
Sivuja: 257
"- Profeetta Muhammed olisi itkenyt, jos hän olisi kuullut kaikki huudot, kirkumiset ja rukoukset hänen nimissään, Sultan jatkoi. - Ei auta painaa päätä maahan, jos haluaa saada tämän maan jaloilleen. Me emme osaa muuta kuin huutaa, rukoilla ja sotia. Rukoukset eivät ole minkään arvoisia, jos ihmiset eivät tee työtä. Emme me voi odottaa Jumalan armoa, Sultan huudahti, oman sanavuonsa kiihottamana. - Me etsimme sokkona pyhää miestä, ja siinä meitä muka auttaa huutaminen."
Kabulin kirjakauppias perustuu kirjailija Åsne Seierstadin haastatteluihin ja kokemuksiin romaanissa Sultan Khanina tunnetun miehen ja hänen perheensä kotona ja heidän mukanaan liikematkoilla, häissä ja basaareissa keväällä 2002. Siinä yhdistyvät sulavasti henkilöiden nykyhetki, jossa fundamentalististen talibanien vallan murtumisen toivotaan tuovan muutoksia parempaan, ja menneisyyden kokemukset eri hallinnoista sekä vahvasti pinttyneet perinteet. Tämä kaikki toimii valaisevana linkkinä laajemmin Afganistanin kulttuuriin ja historiaan, joiden selostus puolestaan selventää suvun tunteita ja kohtaloita.
Romaania vallitsevat toivo, epätoivo, kulttuurin vahvuus, sen vastustaminen ja näistä johtuvat ristiriidat. Vahvasti esille nousevat teemat naisten asemasta sekä työstä ja koulutuksesta. Lähes novellimaiset luvut keskittyvät aina tietyn Khanin suvun jäsenen elämään ja ajatuksiin kerrallaan. Asenteet vaihtelevat eniten sukupolvien välillä. Muuten suhteellisen vapaamielinen Sultan on keskittynyt kehittämään liiketoimintaansa niin, että luotettavien työntekijöiden puutteessa laittaa poikansa työskentelemään 12 tuntia päivässä kuusi tai seitsemän päivää viikossa. Heidän koulunaan on yksipuolinen liike-elämä. Leila, Sultanin nuorin pikkusisko, on käynyt koulua ja haluaisi työskennellä opettajana kuten Sultanin vaimo Šarifa ennen talibanien valtakautta. Vastaan pistävät sekä suku että byrokratia, vaikka opettajista on kaamea pula. Leila tekee kaikki 13 hengen talouden kotityöt, ottaa vastaan haukut ja menee naimisiin suvun sopimuksesta ilman omaa mielipidettä, huolehtimaan vielä suuremmasta määrästä ihmisiä.
"Leila polkee paikallaan yhteiskunnan liejussa ja perinteiden tomussa. Hän on juuttunut järjestelmään, joka on kehittynyt vuosisatohen kuluessa ja lamauttaa puolet väestöstä. Opetusministeriö on puolen tunnin bussimatkan päässä. Mahdoton puolituntinen. Leila ei ole tottunut taistelemaan minkään puolesta, sen sijaan hän on tottunut luovuttamaan."
Kabulin kirjakauppiaan minussa herättämät vahvimmat tunteet olivat mielenkiinnon ja uteliaisuuden sekä vihan ja turhautumisen yhteensulaumat. Leilan elämän ja mietteiden kuvaus sai aikaan jälkimmäistä. Hän uskotteli itselleen, ettei edes oikeasti haluaisi opettajaksi, niin mahdottomaksi hänen tiensä tehtiin. Vaikka koululaisten määrä onkin lisääntymässä uuden hallituksen myötä, vanhempien taloudellinen tilanne, työvoiman tarve ja tyttöjen kohdalla vahvat perinteet painavat jarrua. Koulunkäynti on usein nimenomaan vanhimmalle pojalle. Tämä tietysti hidastaa valtavasti yhteiskunnan kehitystä. Koulutus muun muassa lisää sivistystä ja suvaitsevuutta, kehittää talouselämää ja vähentää lapsikuolemia, kohottaa elintasoa. Varsinkin naisten lisääntyneen koulutuksen ja työssäkäynnin on yleisesti todettu helpottavan yhteiskunnan ongelmia. Tämän kun saisi iskostettua kaikkiin kulttuureihin. Kabulin kirjakauppiaassakin tulee tosin esille se, että opetukseen on hirvittävän helppo sisällyttää propagandaa.
Satuin lukemaan erääseen lempikirjasarjoihini kuuluvaa kirjaa saadessani käsiini Kabulin kirjakauppiaan. Jopa pelkäsin, miten saisin keskityttyä siihen. Keskittyminen sujui vallan mainiosti. Asiaan vaikutti varmasti osaltaan vieras kulttuuri, joilla on aina tapana kiehtoa minua. Toinen suuri syy oli kirjan mukaansatempaavuus, kaunis ja paikoittain hyvin kuvaileva tyyli, puhuttelevat kohtalot. Kabulista ja sen asukkaista saa ristiriitaisen, lähes katkeransuloisen kuvan. Toisaalta kirja esittelee mielenkiintoisia ja viehkeitä asioita. Välillä taas minua kauhistutti ja vihastutti. Minun oli myös pakko kyseenalaistaa kirjan luotettavuus. Kirjailijalle voitiin valehdella, tulkkina toiminut perheenjäsen saattoi muunnella kertomusta. Lisäksi kirjan kirjakauppias on vaatinut kirjasta korvauksia sen loukkaavuuden vuoksi ja halunnut estää sen myynnin.
Maailmassa koulutuksen arvostus vaihtelee suuresti. Sen tärkeyttä on kuitenkin vaikea kiistää. Jyrkkien vastakohtien yhteensovittaminen on kuitenkin aina hankalaa ja vie paljon aikaa. Kabulin kirjakauppiaan mukaan Afganistanin nuoret ovat alkaneet kapinoimaan, aluksi salaa tai vain mielessään. Vaatisi rohkeutta ryhtyä vastustamaan syvälle juurtuneita perinteitä selkeämmin. Kirjan rivien välistä voi myös lukea ongelmaksi myös liiallisen ylpeyden, itsekkyyden ja mahtiarvojen tavoittelun. Siinä esitellyt nuoret kuitenkin haluavat kohti vapaampaa ja mielestään parempaa yhteiskuntaa, jotkut ripauksella egoismia varustettuna. Aivan kuten kaikki muutkin maapallon asukkaat. Sultan Khanin ajatuksen siitä, että muutosta haluttaessa on ryhdyttävä toimeen eikä jäädä haihattelemaan, voisi yleistää laajalle.
-Venla-
Afganistaniin sijoittuva yhteiskunnallinen romaani, perhedraama
Sivuja: 257
"- Profeetta Muhammed olisi itkenyt, jos hän olisi kuullut kaikki huudot, kirkumiset ja rukoukset hänen nimissään, Sultan jatkoi. - Ei auta painaa päätä maahan, jos haluaa saada tämän maan jaloilleen. Me emme osaa muuta kuin huutaa, rukoilla ja sotia. Rukoukset eivät ole minkään arvoisia, jos ihmiset eivät tee työtä. Emme me voi odottaa Jumalan armoa, Sultan huudahti, oman sanavuonsa kiihottamana. - Me etsimme sokkona pyhää miestä, ja siinä meitä muka auttaa huutaminen."
Kabulin kirjakauppias perustuu kirjailija Åsne Seierstadin haastatteluihin ja kokemuksiin romaanissa Sultan Khanina tunnetun miehen ja hänen perheensä kotona ja heidän mukanaan liikematkoilla, häissä ja basaareissa keväällä 2002. Siinä yhdistyvät sulavasti henkilöiden nykyhetki, jossa fundamentalististen talibanien vallan murtumisen toivotaan tuovan muutoksia parempaan, ja menneisyyden kokemukset eri hallinnoista sekä vahvasti pinttyneet perinteet. Tämä kaikki toimii valaisevana linkkinä laajemmin Afganistanin kulttuuriin ja historiaan, joiden selostus puolestaan selventää suvun tunteita ja kohtaloita.
Romaania vallitsevat toivo, epätoivo, kulttuurin vahvuus, sen vastustaminen ja näistä johtuvat ristiriidat. Vahvasti esille nousevat teemat naisten asemasta sekä työstä ja koulutuksesta. Lähes novellimaiset luvut keskittyvät aina tietyn Khanin suvun jäsenen elämään ja ajatuksiin kerrallaan. Asenteet vaihtelevat eniten sukupolvien välillä. Muuten suhteellisen vapaamielinen Sultan on keskittynyt kehittämään liiketoimintaansa niin, että luotettavien työntekijöiden puutteessa laittaa poikansa työskentelemään 12 tuntia päivässä kuusi tai seitsemän päivää viikossa. Heidän koulunaan on yksipuolinen liike-elämä. Leila, Sultanin nuorin pikkusisko, on käynyt koulua ja haluaisi työskennellä opettajana kuten Sultanin vaimo Šarifa ennen talibanien valtakautta. Vastaan pistävät sekä suku että byrokratia, vaikka opettajista on kaamea pula. Leila tekee kaikki 13 hengen talouden kotityöt, ottaa vastaan haukut ja menee naimisiin suvun sopimuksesta ilman omaa mielipidettä, huolehtimaan vielä suuremmasta määrästä ihmisiä.
"Leila polkee paikallaan yhteiskunnan liejussa ja perinteiden tomussa. Hän on juuttunut järjestelmään, joka on kehittynyt vuosisatohen kuluessa ja lamauttaa puolet väestöstä. Opetusministeriö on puolen tunnin bussimatkan päässä. Mahdoton puolituntinen. Leila ei ole tottunut taistelemaan minkään puolesta, sen sijaan hän on tottunut luovuttamaan."
Kabulin kirjakauppiaan minussa herättämät vahvimmat tunteet olivat mielenkiinnon ja uteliaisuuden sekä vihan ja turhautumisen yhteensulaumat. Leilan elämän ja mietteiden kuvaus sai aikaan jälkimmäistä. Hän uskotteli itselleen, ettei edes oikeasti haluaisi opettajaksi, niin mahdottomaksi hänen tiensä tehtiin. Vaikka koululaisten määrä onkin lisääntymässä uuden hallituksen myötä, vanhempien taloudellinen tilanne, työvoiman tarve ja tyttöjen kohdalla vahvat perinteet painavat jarrua. Koulunkäynti on usein nimenomaan vanhimmalle pojalle. Tämä tietysti hidastaa valtavasti yhteiskunnan kehitystä. Koulutus muun muassa lisää sivistystä ja suvaitsevuutta, kehittää talouselämää ja vähentää lapsikuolemia, kohottaa elintasoa. Varsinkin naisten lisääntyneen koulutuksen ja työssäkäynnin on yleisesti todettu helpottavan yhteiskunnan ongelmia. Tämän kun saisi iskostettua kaikkiin kulttuureihin. Kabulin kirjakauppiaassakin tulee tosin esille se, että opetukseen on hirvittävän helppo sisällyttää propagandaa.
Satuin lukemaan erääseen lempikirjasarjoihini kuuluvaa kirjaa saadessani käsiini Kabulin kirjakauppiaan. Jopa pelkäsin, miten saisin keskityttyä siihen. Keskittyminen sujui vallan mainiosti. Asiaan vaikutti varmasti osaltaan vieras kulttuuri, joilla on aina tapana kiehtoa minua. Toinen suuri syy oli kirjan mukaansatempaavuus, kaunis ja paikoittain hyvin kuvaileva tyyli, puhuttelevat kohtalot. Kabulista ja sen asukkaista saa ristiriitaisen, lähes katkeransuloisen kuvan. Toisaalta kirja esittelee mielenkiintoisia ja viehkeitä asioita. Välillä taas minua kauhistutti ja vihastutti. Minun oli myös pakko kyseenalaistaa kirjan luotettavuus. Kirjailijalle voitiin valehdella, tulkkina toiminut perheenjäsen saattoi muunnella kertomusta. Lisäksi kirjan kirjakauppias on vaatinut kirjasta korvauksia sen loukkaavuuden vuoksi ja halunnut estää sen myynnin.
Maailmassa koulutuksen arvostus vaihtelee suuresti. Sen tärkeyttä on kuitenkin vaikea kiistää. Jyrkkien vastakohtien yhteensovittaminen on kuitenkin aina hankalaa ja vie paljon aikaa. Kabulin kirjakauppiaan mukaan Afganistanin nuoret ovat alkaneet kapinoimaan, aluksi salaa tai vain mielessään. Vaatisi rohkeutta ryhtyä vastustamaan syvälle juurtuneita perinteitä selkeämmin. Kirjan rivien välistä voi myös lukea ongelmaksi myös liiallisen ylpeyden, itsekkyyden ja mahtiarvojen tavoittelun. Siinä esitellyt nuoret kuitenkin haluavat kohti vapaampaa ja mielestään parempaa yhteiskuntaa, jotkut ripauksella egoismia varustettuna. Aivan kuten kaikki muutkin maapallon asukkaat. Sultan Khanin ajatuksen siitä, että muutosta haluttaessa on ryhdyttävä toimeen eikä jäädä haihattelemaan, voisi yleistää laajalle.
-Venla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti