Kustantaja:Like 2004
Alkuteos:Svarte sekunder
Suomennos:Arvi Tamminen
Sivuja:276
Rikosromaani
”Ida oli hyvinkasvatettu tyttö, joka ei koskaan uhmannut äitiään eikä unohtanut lupaustaan. Mutta kello Helga Jonerin olohuoneen seinällä lähestyi seitsemää, eikä Ida ollut vielä palannut. Silloin tuli ensimmäinen pelon piikki. Ja sitten tuli vatsanpohjaa kalvava tunne, joka kaiken aikaa veti äitiä ikkunaan.”
Karin Fossumin Mustat sekunnit osoittaa kirjailijan kyvyn piinata lukijoitaan ja pureutua ihmismieleen. Romaani kertoo Helga Jonerista ja hänen lähipiiristään kun hänen yhdeksänvuotias tyttärensä katoaa jäljettömiin. Ida oli menossa kioskille ostamaan hevoslehteä ja purukumia, mutta hän ei tullutkaan takaisin kotiin. Helga äidin maailma romahtaa täysin. Poliisi Konrad Sejer aloittaa etsinnät, mutta tuloksetta. Toivo Idan löytämisestä elossa hiipuu päivä päivältä. Katoamiselle ei ole selitystä, murhalle ei ole motiivia ja jäljelle jää vain aavistuksia.
Äidin ja perheen loputon piina alkaa heti Idan katoamisen jälkeen ja jatkuu useita päiviä. Poliisi ja joukko vapaaehtoisia teki kaikkensa Idan löytämiseksi, mutta tuloksia tai vihjeitä ei tullut. Etsinnät saadaan päätökseen kun Ida löydetään kuolleena, siitä alkaa poliisien loputon murhaajan etsintä.
Kirjailija kuvailee erinomaisesti perheen ja erityisesti Idan äidin musertavan tuskan, ikuisuudelta tuntuvan odottelun ja ihmisten tunteet. Lukijan on helppo samaistua kirjan henkilöiden tuntemuksiin ja kärsimykseen. Karin Fossum kykenee todella hyvin saamaan lukijan mukaan ja uppoutumaan tarinaan. Juoni ja tapa jolla Fossum kirjoittaa saa lukijan jännittyneeksi ja halukkaaksi lukemaan vielä yhden sivun lisää ja lisää. Romaani on hyvin todenmukainen, sillä Helgan kanssa samaan tilanteeseen joutuessa uskoisin itsekin toimivani samoin ja alkaisin jossitella asioita. Kirjailijan tapa tuoda esiin henkilöiden epätoivoisuus ja pahaolo antaa todellisen kuvan siitä miltä tuntuisi jos pahin painajainen eli läheisen katoaminen muuttuisi todeksi.
”Painajainen kasvoi, vaani ja värisi jossakin edempänä ja kokosi voimia. Kohta se nousisi ja hyökyisi hänen päälleen kuin myrskyaalto. Se pimentäisi kaiken. Helga tunsi sen ruumiissaan, hänen sisällään riehui sota; verenkierto, sydämen rytmi, hengitys, kaikki olivat aivan sekaisin.”
Kirja antaa lukijalle jännitystä ja jopa piinaa. Kirja on erittäin helppo- ja nopealukuinen joka ei väsytä lukijaa, paitsi joissain kohdissa kirjailija kuvailee ja jumittuu tilanteisiin tai henkilöihin, joka saattaa uuvuttaa lukijan. Juoni on helppo joka saattaa heikentää kokeneemman lukijan mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kaikin puolin Karin Fossum on onnistunut tekemään erinomaisen teoksen, mikä tarjoaa takuuvarmasti jännitystä. Itse suosittelen kirjaa kaikille varsinkin kokemattomille lukijoille, sillä kokeneelle lukijalle kirja saattaa olla liian yksinkertainen ja helppolukuinen mutta silti kirja on lukemisen arvoinen.
-Antti-
Alkuteos:Svarte sekunder
Suomennos:Arvi Tamminen
Sivuja:276
Rikosromaani
”Ida oli hyvinkasvatettu tyttö, joka ei koskaan uhmannut äitiään eikä unohtanut lupaustaan. Mutta kello Helga Jonerin olohuoneen seinällä lähestyi seitsemää, eikä Ida ollut vielä palannut. Silloin tuli ensimmäinen pelon piikki. Ja sitten tuli vatsanpohjaa kalvava tunne, joka kaiken aikaa veti äitiä ikkunaan.”
Karin Fossumin Mustat sekunnit osoittaa kirjailijan kyvyn piinata lukijoitaan ja pureutua ihmismieleen. Romaani kertoo Helga Jonerista ja hänen lähipiiristään kun hänen yhdeksänvuotias tyttärensä katoaa jäljettömiin. Ida oli menossa kioskille ostamaan hevoslehteä ja purukumia, mutta hän ei tullutkaan takaisin kotiin. Helga äidin maailma romahtaa täysin. Poliisi Konrad Sejer aloittaa etsinnät, mutta tuloksetta. Toivo Idan löytämisestä elossa hiipuu päivä päivältä. Katoamiselle ei ole selitystä, murhalle ei ole motiivia ja jäljelle jää vain aavistuksia.
Äidin ja perheen loputon piina alkaa heti Idan katoamisen jälkeen ja jatkuu useita päiviä. Poliisi ja joukko vapaaehtoisia teki kaikkensa Idan löytämiseksi, mutta tuloksia tai vihjeitä ei tullut. Etsinnät saadaan päätökseen kun Ida löydetään kuolleena, siitä alkaa poliisien loputon murhaajan etsintä.
Kirjailija kuvailee erinomaisesti perheen ja erityisesti Idan äidin musertavan tuskan, ikuisuudelta tuntuvan odottelun ja ihmisten tunteet. Lukijan on helppo samaistua kirjan henkilöiden tuntemuksiin ja kärsimykseen. Karin Fossum kykenee todella hyvin saamaan lukijan mukaan ja uppoutumaan tarinaan. Juoni ja tapa jolla Fossum kirjoittaa saa lukijan jännittyneeksi ja halukkaaksi lukemaan vielä yhden sivun lisää ja lisää. Romaani on hyvin todenmukainen, sillä Helgan kanssa samaan tilanteeseen joutuessa uskoisin itsekin toimivani samoin ja alkaisin jossitella asioita. Kirjailijan tapa tuoda esiin henkilöiden epätoivoisuus ja pahaolo antaa todellisen kuvan siitä miltä tuntuisi jos pahin painajainen eli läheisen katoaminen muuttuisi todeksi.
”Painajainen kasvoi, vaani ja värisi jossakin edempänä ja kokosi voimia. Kohta se nousisi ja hyökyisi hänen päälleen kuin myrskyaalto. Se pimentäisi kaiken. Helga tunsi sen ruumiissaan, hänen sisällään riehui sota; verenkierto, sydämen rytmi, hengitys, kaikki olivat aivan sekaisin.”
Kirja antaa lukijalle jännitystä ja jopa piinaa. Kirja on erittäin helppo- ja nopealukuinen joka ei väsytä lukijaa, paitsi joissain kohdissa kirjailija kuvailee ja jumittuu tilanteisiin tai henkilöihin, joka saattaa uuvuttaa lukijan. Juoni on helppo joka saattaa heikentää kokeneemman lukijan mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kaikin puolin Karin Fossum on onnistunut tekemään erinomaisen teoksen, mikä tarjoaa takuuvarmasti jännitystä. Itse suosittelen kirjaa kaikille varsinkin kokemattomille lukijoille, sillä kokeneelle lukijalle kirja saattaa olla liian yksinkertainen ja helppolukuinen mutta silti kirja on lukemisen arvoinen.
-Antti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti