Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Kustantaja: Gummerus 2008
Kansi: Miika Immonen
Kotimainen romaani, Suomi
Sivuja: 331
 

”Vedän syvään henkeä. Tiedän, ettei tämä ole edes konsertin intro eikä alkusoitto. Tämä on vasta paikoilleen asettuvan yleisön kohinaa. Sitä varten tänne ei ole tultu. Tämä on vain väistämätön ohitettava vaihe, jolla ei ole mitään oikeaa suhdetta siihen mitä on vielä tulossa. Siihen kun varsinainen show alkaa.”

Kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä tapaavat Hullussa Porossa, seikkailunhaluinen ja ekologisesti ajatteleva Jyrki ja isin helmoissa kauan roikkunut Heidi. Heidän suhteensa on tuskin edes alkuvaiheessa, kun Jyrki kertoo Heidille lähtevänsä puoleksi vuodeksi vaellusreissulle Australiaan ja sieltä Tasmaniaan, koettelemaan omia rajojaan. Heidin halutessa kokea jotain uutta ja ”ilman isäukon joka paikkaan ehtivää avokättä” hän päättää lähteä mukaan ja matkasta kehkeytyykin varsin erikoinen tarina. He vaeltavat pitkin haastavimpia vaellusreittejä ja saavat huomata miten luonto näyttää omat kyntensä. Heidän matkaansa siivittävät Jyrkin alituinen tahto näyttää kaapin paikkaa Heidille, kuin myös se, miten Jyrki tuo eri tilanteissa esille kokeneisuutensa luonnon ja extreme- vaelluksen suhteen, vaikkakin hän tuntuu laittavan viimeisen päälle olevat varusteensa ja extreme- kokemuksensa joskus luonnon edelle. 

Johanna Sinisalon romaani Linnunaivot (2008) on todentuntuinen tarina kahdesta ihmisestä, Heidistä ja Jyrkistä, jotka alkavat vasta hetken tunnettuaan kulkemaan samoja polkuja vaellusreiteillä kohti yhteistä määränpäätä. Linnunaivot on jollain tapaa koskettava tarina pariskunnan yhteisestä taipaleesta ja se on hieno esimerkki hetkeen heittäytymisestä, johon niin Heidi kuin Jyrkikin sortuvat. Kirjassa olennainen idea rakentuu luontoon ja se kuvailee dramaattisesti ihmisen vaikutuksesta hauraaseen luontoon ja ekologisuuden idea kantaakin koko kirjan alusta loppuun. Se palaa niin menneisyyteen kuin nykyhetkeen ja hahmojen rooleihin voi myös samaistua.

Tapahtumat sijoittuvat Australiaan ja Tasmaniaan South Coast Trackille, missä sijaitsevat Jyrkin mieleiset, haastavat ja ihmismieltä koettelevat vaellusreitit. Matkallaan he jakavat lähes kaiken keskenään: teltan, ruoat, makuupussin jne. Alussa heidän suhteen välistä paloa vie eteenpäin palava jano uusista kokemuksista ja tieto siitä, että sen saisi jakaa jonkun yhtä hullun kanssa.
 

Jyrkin ja Heidin tavatessa heidän välillä tuntuu olevan paloa ja he molemmat heittäytyvät täysin tuntemattomaan, kokeakseen jotain mitä ei voi heiltä viedä. Matkallaan he tutustuvat toisiinsa paremmin, ja joutuvat kyseenalaistamaan välillä omat valintansa. Vaikkakin heidän välillään oli tunnetta, mutta mielestäni sitä ei tarpeeksi paljoa kärjistetty tarinan aikana. Mielestäni kirjassa ei missään vaiheessa ollut niin umpimähkäisen romanttisia kohtauksia, ei sellaisia mitä olisi voinut tosissaan kadehtia. Jyrki tuntuu pitävän Heidiä itsestäänselvyytenä, kun taas Heidi tuntee, ettei hänen kohdalleen ollut pitkään aikaan sattunut mitään yhtä ihanaa. Toisaalta kirjan loppupuolella Jyrki vaikuttaa jo välittävän Heidistä, eikä vaihtaisi tätä mihinkään, eikä myöskään Heidi Jyrkiä. Kuitenkin on hienoa huomata miten heidän suhteensa rakentuu kirjan alusta loppuun. Voisi jopa sanoa, että he kasvavat jopa yhteen matkansa varrella. Arvostavat toisiaan yksilöinä. Jyrki sanookin toisinaan jopa ääneen välittävänsä Heidistä;
 

”Katson sitä, ja minua pyyhkii päästä jalkoihin jokin outo hulvahdus. Ajattelen, ettei ehkä olisi paskempi idea jakaa tästä eteenpäin polut sen kanssa, aina.”
 

Linnunaivot on mielestäni ajankohtainen ja varteenotettava kirja, ottaen huomioon sen mitä kirjan teema kantaa sisällään - ekologisuus. ”Mitä tapahtuu meille ja maailmalle, kun vain äärikokemuksesta on elämän sisällöksi”. Mitä voisin kirjasta päällepäin sanoa, on se, että se on selvä kannanotto ja Jyrki ja Heidi luonteva osa sitä kokonaisuutta, miten Sinisalo sen tuo roolihahmojen kautta esille. Kirjaa lukiessani panin merkille omat jalanjälkeni luontoon, ja ymmärsin, miten ihminen on tuhonnut luontoa jo vuosisatojen ajan. Ajankohtaiseksi kirjan tekee se, että ilmastonmuutos on muutenkin ollut iholla jo monta vuotta ja otsikoissa alati.
 

Yleisesti voin sanoa, että pidin kirjasta ja sen luomasta tunnelmasta. Mutta suurimmaksi osaksi en saanut kirjasta irti niin paljoa, mitä olisin voinut saada. Mielestäni kirjan henkilöt oltiin kuvattu liian yksitoikkoisesti, vaikkakin heihin pystyi samaistumaan. Kaipasin enemmän säpinää Heidin ja Jyrkin välille, jotain mikä olisi tehnyt kirjasta vielä mielenkiintoisemman. Kaiken kaikkiaan kirjan juonenkäänteet kohauttivat ja saivat minut lukemaan sitä vain entistä enemmän.
 

-Anette-