Kustantaja: WSOY 2008Alkuteos: Eterna ragazza 2006
Suomennos: Helinä Kangas
Ulkomainen romaani, Italia
Sivuja: 364
Ehkä Rosemary Hughes, ei Norma Berni, on antanut Sergiolle niin helposti anteeksi. Voidakseen jatkaa pehmoista unelmointiaan. Myöhäsyntyistä rakkautta, väsyneiden intohimoa.
Rosemary Hughesin mielestä rakkaus on odotusta. Valmiutta ottaa vastaan. Miellyttämisen tarvetta. Valloittamisen halua. Halua liittyä toiseen. Peilikuvaleikki, keino olla itseensä tyytyväinen.
Entä hänen omasta mielestään?
Itsenäisyyttä ja työtään rakastava Norma on nainen, joka suhtautuu ironisesti rakkauteen ja haluaa kapinoida naisiin kohdistuvia odotuksia vastaan. Työkseen hän kirjoittaa salanimellä elämänhallintaoppaita avioliitosta vanhuuden ja kuoleman rajamaille. Norman oma elämä saakin kovan kolauksen, kun hän huomaa olevansa rakastunut naapuriinsa Sergioon. Mitä järkeä on rakastua mieheen, joka on naimisissa itseään 25 vuotta nuoremman näyttelijättären Martinan kanssa? Myrskyisä liitto päättyy kuitenkin puukotukseen ja äkkikuolemaan. Norman ja Sergion välille syntyy hankala suhde, jota mutkistaa vielä se, että Sergio tunnustautuu syylliseksi nuoren vaimonsa murhaan. Kymmenen vuotta myöhemmin suhdedraama jatkuu uusin kääntein. Järjen ja tunteen välimaastossa harhaileminen onkin älykkäälle Normalle ristiriitaista unelmien tavoittelua.
Italialaisen Lidia Raveran romaani Peilikuvaleikki (2008/2006) kuvaa keski-ikäisen Norman elämää. Rakastuminen ja suurimpien tunteiden näyttäminen on vaikeaa älykkäälle ja tahdikkaalle Normalle, joka on nuoresta iästään huolimatta jo menettänyt aviomiehensä. Vuosien kuluessa myös suhteet poikaansa Nicolaan viilenevät, mutta uskolliset ystävät pysyvät Norman rinnalla vaikeuksista huolimatta. Samaan aikaan Norma ymmärtää olevansa anoppi, isoäiti ja rakastunut, mikä saa nelikymppisen naisen ahdistumaan pahemman kerran. Tarina saa lukijan ymmärtämään, kuinka eri ikävaiheet kuuluvat ihmisen elämään väistämättä. Ravera onkin saanut hienosti ja huomaamattomasti sulautumaan yhteen tarinaan nuoret, keski-ikäiset ja vanhat.
Sergion seurassa Norma ei osaa omasta mielestään käyttäytyä järkevästi. Vuosien ajan kestänyt vankilassa vietetty aika ja tupakointi alkaa heikentää Sergion kuntoa ja Norma haluaa niin voimakkaasti miehen parasta, että unohtaa oman intohimonsa. Hän haluaa, että Sergio olisi onnellinen, hän pelkää miehen puolesta sekä tuntee epäitsekästä ja riuduttavaa kaipausta vastarakkautta odottamatta.
Vastavuoroisuutta ei ole. Ei ole mitään vastarakkautta, niin palkitsevaa kuin se olisikin, on vain hänen rakkautensa miestä kohtaan. Ei muuta.
Tarina Norman elämästä ei ole klassinen rakkaustarina, jossa prinssi saa prinsessansa. Elämän tuoma kypsyys, kasvatus ja kulttuurin luoma ympäristö eivät anna tilaa kliseille, ja siksi suhdesotkut tuntuvat kirjassa hankalilta ja aidoilta. Norma on pystynyt tarjoamaan pojalleen jämäkän ja hyvän kasvatuksen, ja Nicola haluaa antaa samanlaisen kasvatuksen myös omalle pojalleen vaikeasta äitisuhteesta huolimatta. Sergion ja Norman suhde vaikuttaa loogiselta heti kirjan alusta alkaen. Sergion saama korkea kirurgin koulutus, olemus sekä vaatimaton elämänasenne sopivat yhteen Norman luonteen kanssa kuin palapellin palaset. Sergion liitto Martinan kanssa vaikuttikin jo alusta asti tuhoon tuomitulta. Kirjan ihmissuhteita voidaan verrata todelliseen elämään tai asettaa nykypäivän uusio- tai sateenkaariperheiden rinnalle. Yksikään suhde ei ole liian yksinkertainen tai muuttumaton.
Juoni, jossa tapahtumakirjo on kokonaisuudessaan hieman suppea, on saatu venytettyä 364 sivuun. Välillä juoni saattaa vivahtaa vähän jopa dekkarin puolelle Norman selvittäessä kuka oikeasti surmasi nuoren Martinan. Tarinan liikkuvuus on kuitenkin suhteellisen hidas kirjan pituuden nähden, jolloin kuvailua ja pohdintaa riittää, mikä tekee kirjasta paikoitellen yksitoikkoista ja latteaa luettavaa. Tapahtumien tiivistyessä kirja kuitenkin ehdottomasti paranee loppua kohti ja muuttuu mielenkiintoisemmaksi.
Kirjan ulkoasu ei paljasta paljoakaan sisällöstä, kuten ei Normastakaan voi saada heti ensi silmäyksellä selville millainen nainen hän pohjimmiltaan on. Kirjan nimi Peilikuvaleikki kuvaa taas täysin Norman luonteen ominaisuuksia ja sitä, kuinka tulee käyttäytyä tilanteen mukaan.
Tarina Norman elämästä ei ole klassinen rakkaustarina, jossa prinssi saa prinsessansa. Elämän tuoma kypsyys, kasvatus ja kulttuurin luoma ympäristö eivät anna tilaa kliseille, ja siksi suhdesotkut tuntuvat kirjassa hankalilta ja aidoilta. Norma on pystynyt tarjoamaan pojalleen jämäkän ja hyvän kasvatuksen, ja Nicola haluaa antaa samanlaisen kasvatuksen myös omalle pojalleen vaikeasta äitisuhteesta huolimatta. Sergion ja Norman suhde vaikuttaa loogiselta heti kirjan alusta alkaen. Sergion saama korkea kirurgin koulutus, olemus sekä vaatimaton elämänasenne sopivat yhteen Norman luonteen kanssa kuin palapellin palaset. Sergion liitto Martinan kanssa vaikuttikin jo alusta asti tuhoon tuomitulta. Kirjan ihmissuhteita voidaan verrata todelliseen elämään tai asettaa nykypäivän uusio- tai sateenkaariperheiden rinnalle. Yksikään suhde ei ole liian yksinkertainen tai muuttumaton.
Juoni, jossa tapahtumakirjo on kokonaisuudessaan hieman suppea, on saatu venytettyä 364 sivuun. Välillä juoni saattaa vivahtaa vähän jopa dekkarin puolelle Norman selvittäessä kuka oikeasti surmasi nuoren Martinan. Tarinan liikkuvuus on kuitenkin suhteellisen hidas kirjan pituuden nähden, jolloin kuvailua ja pohdintaa riittää, mikä tekee kirjasta paikoitellen yksitoikkoista ja latteaa luettavaa. Tapahtumien tiivistyessä kirja kuitenkin ehdottomasti paranee loppua kohti ja muuttuu mielenkiintoisemmaksi.
Kirjan ulkoasu ei paljasta paljoakaan sisällöstä, kuten ei Normastakaan voi saada heti ensi silmäyksellä selville millainen nainen hän pohjimmiltaan on. Kirjan nimi Peilikuvaleikki kuvaa taas täysin Norman luonteen ominaisuuksia ja sitä, kuinka tulee käyttäytyä tilanteen mukaan.
Silvia katsoi häntä ymmällään, ja Norma katui sanomaansa. Tietyntyyppisia tuntemuksia ei ollut tarkoitettu jaettaviksi.
Kuitenkin Norma on aina valmis auttamaan toisia, kuuntelemaan jopa poikansa vaimoa Monicaa, vaikkei pidä hänestä. Ehkä juuri tietynlainen tunteiden piilottaminen tekee Normasta kylmältä vaikuttavan ihmisen ja tämän kylmyyden onnistu rikkomaan ainoastaan Sergio.
Raveran kirja on juuri oikeanlaista luettavaa pohtivalle lukijalle, joka on valmis ajattelemaan ongelmia ja ratkaisuja lukiessaan. Lyhyesti kuvailtuna kirja olisi loogista ajattelua vaativa rakkaustarina. Tarina itsessään oli osittain synkkä, mutta tunteikas sekä ensimmäinen lukemani romaani, jossa päättelykykyäkin tarvitaan. Arvomaailmaltaan ja luonteenpiirteiltään ihailtava Norma sopii kenen tahansa nuoren ja vanhemmankin naisen esikuvaksi, jolloin jalat varmasti pysyvät maan pinnalla.
-Karoliina-
Raveran kirja on juuri oikeanlaista luettavaa pohtivalle lukijalle, joka on valmis ajattelemaan ongelmia ja ratkaisuja lukiessaan. Lyhyesti kuvailtuna kirja olisi loogista ajattelua vaativa rakkaustarina. Tarina itsessään oli osittain synkkä, mutta tunteikas sekä ensimmäinen lukemani romaani, jossa päättelykykyäkin tarvitaan. Arvomaailmaltaan ja luonteenpiirteiltään ihailtava Norma sopii kenen tahansa nuoren ja vanhemmankin naisen esikuvaksi, jolloin jalat varmasti pysyvät maan pinnalla.
-Karoliina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti