Kustantaja: Gummerus 2008
Alkuteos: Låt den rätte komma in
Suomennos: Jaana Nikula
Ulkomainen romaani, kauhu, romantiikka, Ruotsi
Sivuja: 607
”Ei, mutta... minä en voi. En ole mikään tyttö.”
Oskar tuhahti. ”Oletko sinä muka poika vai?”
”En, en.”
”Mikä sinä sitten olet?”
”En ole mitään.”
”Miten niin et mitään?”
”En ole mitään. En ole lapsi. En vanha, en poika, en tyttö. En mitään.”
Oskar on 12-vuotias koulukiusattu poika, joka röhkii ja kiljuu kuin porsas kiusaajiensa käskystä. Hänellä ei ole todellisia ystäviä ja koulupäivät hän viettää peläten seuraavaa nöyryytystä. Oskar pitää leikekirjaa murhaajista. ”Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.” Hän haaveilee puukottavansa kiusaajansa ja kuvittelee kuinka veri lentää. Eräänä päivänä Oskarin pihapiiriin muuttaa isä ja tytär. Samoihin aikoihin lähimetsästä löydetään pojan veretön ruumis ja lööpit täyttyvät kertomuksista rituuliaalimurhaajasta. Oskar tutustuu uuteen naapurintyttöönsä Eliin, joka on kaikin puolin erikoinen. Eli ei näytä lainkaan kärsivän kylmästä, ilmestyy pihaan vain iltaisin ja tuoksuu oudolle. Oskarille vähitellen paljastuu kauhistuttava totuus Elistä ja heidän ystävyydellään tulee olemaan peruttamattomat seuraukset.
Lindqvistin romaani Ystävät hämärän jälkeen on hyytävä tarina tavallisten ihmisten elämästä, iloineen ja suruineen ruotsalaisessa lähiössä. Heidän elämänsä kuitenkin kääntyy päälaelleen, kun selviää, että heidän keskuudessaan elää varjoista hyökkäävä hirviö, armoton murhaaja. Tämän kaiken keskellä on sydäntäriipivä ja tuhoontuomittu rakkaustarina ihmispojan ja vampyyrin välillä. Teoksen pohjalta nousevat kysymykset oikeasta ja väärästä sekä siitä, kuka on sankari ja kuka hirviö. Jokaisen sisällä on pahuutta; kostoa, himoa ja kyltymättömyyttä. Loppujen lopuksi teos keskittyy kahteen taisteluun: Oskarin tarinaan, jossa hän yrittää päästä irti kiusaajiensa kahleista ja elää ilman pelkoa, sekä raa'an murhaajan epätoivoiseen takaa-ajoon. Ystävät hämärän jälkeen kertoo monta tarinaa, miksi ja miten kenestäkin on tullut juuri sellainen kuin on. Pahimmassakin tappajassa piilee inhimillistä hyvyyttä. Jokainen vain haluaa olevansa rakastettu ja tuntea hellyyttä.
”Jos kukaan ei tietäisi. Jos se vain tapahtuisi. Jos voisit toivoa, että he kuolisivat ja sitten he kuolisivatkin. Etkö silloin tappaisi heitä?”
”...tappaisin.”
Alkuteos: Låt den rätte komma in
Suomennos: Jaana Nikula
Ulkomainen romaani, kauhu, romantiikka, Ruotsi
Sivuja: 607
”Ei, mutta... minä en voi. En ole mikään tyttö.”
Oskar tuhahti. ”Oletko sinä muka poika vai?”
”En, en.”
”Mikä sinä sitten olet?”
”En ole mitään.”
”Miten niin et mitään?”
”En ole mitään. En ole lapsi. En vanha, en poika, en tyttö. En mitään.”
Oskar on 12-vuotias koulukiusattu poika, joka röhkii ja kiljuu kuin porsas kiusaajiensa käskystä. Hänellä ei ole todellisia ystäviä ja koulupäivät hän viettää peläten seuraavaa nöyryytystä. Oskar pitää leikekirjaa murhaajista. ”Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.” Hän haaveilee puukottavansa kiusaajansa ja kuvittelee kuinka veri lentää. Eräänä päivänä Oskarin pihapiiriin muuttaa isä ja tytär. Samoihin aikoihin lähimetsästä löydetään pojan veretön ruumis ja lööpit täyttyvät kertomuksista rituuliaalimurhaajasta. Oskar tutustuu uuteen naapurintyttöönsä Eliin, joka on kaikin puolin erikoinen. Eli ei näytä lainkaan kärsivän kylmästä, ilmestyy pihaan vain iltaisin ja tuoksuu oudolle. Oskarille vähitellen paljastuu kauhistuttava totuus Elistä ja heidän ystävyydellään tulee olemaan peruttamattomat seuraukset.
Lindqvistin romaani Ystävät hämärän jälkeen on hyytävä tarina tavallisten ihmisten elämästä, iloineen ja suruineen ruotsalaisessa lähiössä. Heidän elämänsä kuitenkin kääntyy päälaelleen, kun selviää, että heidän keskuudessaan elää varjoista hyökkäävä hirviö, armoton murhaaja. Tämän kaiken keskellä on sydäntäriipivä ja tuhoontuomittu rakkaustarina ihmispojan ja vampyyrin välillä. Teoksen pohjalta nousevat kysymykset oikeasta ja väärästä sekä siitä, kuka on sankari ja kuka hirviö. Jokaisen sisällä on pahuutta; kostoa, himoa ja kyltymättömyyttä. Loppujen lopuksi teos keskittyy kahteen taisteluun: Oskarin tarinaan, jossa hän yrittää päästä irti kiusaajiensa kahleista ja elää ilman pelkoa, sekä raa'an murhaajan epätoivoiseen takaa-ajoon. Ystävät hämärän jälkeen kertoo monta tarinaa, miksi ja miten kenestäkin on tullut juuri sellainen kuin on. Pahimmassakin tappajassa piilee inhimillistä hyvyyttä. Jokainen vain haluaa olevansa rakastettu ja tuntea hellyyttä.
”Jos kukaan ei tietäisi. Jos se vain tapahtuisi. Jos voisit toivoa, että he kuolisivat ja sitten he kuolisivatkin. Etkö silloin tappaisi heitä?”
”...tappaisin.”
”Niin tappaisit ja tekisit sen vain huvin vuoksi. Kostoksi. Minä teen sen koska minun on pakko. Ei ole mitään muuta keinoa.”
”Mutta sehän on siksi että ne... tekevät minulle pahaa, koska ne kiusaavat minua, koska minä...”
”Koska sinä haluat elää. Juuri niin kuin minäkin.”
Nykypäivän vampyyri-buumin aikana Lindqvistin teos erottuu edukseen loistavasti. Kysessä ei ole perusasetelma, jossa teini tapaa täydellisen vampyyrihurmurin, mutta se ei myöskään kerro klassisesta verenimijästä, joka on vain raaka tappaja eikä kykene tuntemaan aitoa rakkautta tai myötätuntoa. Teoksen vampyyri on melankolinen lapsi, jonka rinnassa sykkii yhä elämänhaluinen ja lempeä sydän. Sitä kuitenkin ympäröi iänikuinen verenhimo, kuin tauti johon ei ole parannuskeinoa. Sen himon uhreiksi joutuneet eivät ole vain satunnaisia kasvottomia henkilöitä, vaan ihmisiä joilla on oma elämänsä ja tarinansa. Tämän seikan esille tuominen teoksessa tekee tappamisesta merkityksellisempää. Herää ajatuksia siitä, miten raskasta olisi elää tällä tavoin.
Teos rakentuu pirstaleisista osista ja pitää aluksi lukijansa hämärän peitossa. Nimiä ei jokaisessa dialogissa mainita, joten pitää vain seurata vihjeitä ja lopulta palat loksahtavat kohdilleen. Tämä tekee tarinasta salaperäisemmän ja lukijan on helpompi heittäytyä mukaan joutuessaan myös itse selvittämään mysteeriä. Valitettavasti tämä osuus loppuu melko lyhyeen, tehden kirjan viimeisistä osista ehkä liiankin selviä. Omalle mielikuvitukselle ei jää juuri tilaa, mutta toisaalta ei synny epätoivoista tunnetta siitä, miten lopussa nyt todella kävikään. Ystävät hämärän jälkeen pitää tiukasti otteessaan piinavalla jännityksellään ja useilla sivujuonillaan. Ei ole lainkaan selvää, miten kenenkin käy ja kuka lopulta pelastuu.
Ystävät hämärän jälkeen on uusi kauhukirjallisuuden suosikkini. Henkilöt ovat moniulotteisia, ei ole vain 'hyviksiä' ja 'pahiksia'. Tarina sijoittuu yksinhuoltajaäitien, alkoholisoituneiden ihmisten ja yliluonnollisten olentojen maailmaan. Se on kaikkine outouksineen tumman realistinen kuvaus elämästä ja kuolemasta. Voit kohdata loppusi koska tahansa, matkalla treeneihin metsäpolulla tai uimahallin pukuhuoneessa. Tai sitten kohtaat enkelisi, joka pelastaa sinut varmalta kuolemalta.
”Heidän todistajanlausuntonsa olivat suurelta osin yhteneväiset, ja yksi sana toistui jatkuvasti: enkeli. Enkeli oli tullut hakemaan Oskar Erikssonin”
-Ida-
”Mutta sehän on siksi että ne... tekevät minulle pahaa, koska ne kiusaavat minua, koska minä...”
”Koska sinä haluat elää. Juuri niin kuin minäkin.”
Nykypäivän vampyyri-buumin aikana Lindqvistin teos erottuu edukseen loistavasti. Kysessä ei ole perusasetelma, jossa teini tapaa täydellisen vampyyrihurmurin, mutta se ei myöskään kerro klassisesta verenimijästä, joka on vain raaka tappaja eikä kykene tuntemaan aitoa rakkautta tai myötätuntoa. Teoksen vampyyri on melankolinen lapsi, jonka rinnassa sykkii yhä elämänhaluinen ja lempeä sydän. Sitä kuitenkin ympäröi iänikuinen verenhimo, kuin tauti johon ei ole parannuskeinoa. Sen himon uhreiksi joutuneet eivät ole vain satunnaisia kasvottomia henkilöitä, vaan ihmisiä joilla on oma elämänsä ja tarinansa. Tämän seikan esille tuominen teoksessa tekee tappamisesta merkityksellisempää. Herää ajatuksia siitä, miten raskasta olisi elää tällä tavoin.
Teos rakentuu pirstaleisista osista ja pitää aluksi lukijansa hämärän peitossa. Nimiä ei jokaisessa dialogissa mainita, joten pitää vain seurata vihjeitä ja lopulta palat loksahtavat kohdilleen. Tämä tekee tarinasta salaperäisemmän ja lukijan on helpompi heittäytyä mukaan joutuessaan myös itse selvittämään mysteeriä. Valitettavasti tämä osuus loppuu melko lyhyeen, tehden kirjan viimeisistä osista ehkä liiankin selviä. Omalle mielikuvitukselle ei jää juuri tilaa, mutta toisaalta ei synny epätoivoista tunnetta siitä, miten lopussa nyt todella kävikään. Ystävät hämärän jälkeen pitää tiukasti otteessaan piinavalla jännityksellään ja useilla sivujuonillaan. Ei ole lainkaan selvää, miten kenenkin käy ja kuka lopulta pelastuu.
Ystävät hämärän jälkeen on uusi kauhukirjallisuuden suosikkini. Henkilöt ovat moniulotteisia, ei ole vain 'hyviksiä' ja 'pahiksia'. Tarina sijoittuu yksinhuoltajaäitien, alkoholisoituneiden ihmisten ja yliluonnollisten olentojen maailmaan. Se on kaikkine outouksineen tumman realistinen kuvaus elämästä ja kuolemasta. Voit kohdata loppusi koska tahansa, matkalla treeneihin metsäpolulla tai uimahallin pukuhuoneessa. Tai sitten kohtaat enkelisi, joka pelastaa sinut varmalta kuolemalta.
”Heidän todistajanlausuntonsa olivat suurelta osin yhteneväiset, ja yksi sana toistui jatkuvasti: enkeli. Enkeli oli tullut hakemaan Oskar Erikssonin”
-Ida-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti