Kustantaja ja julkaisuaika: Karisto, 2000Maa ja genre: Afrikka, jännitys
Sivuja: 314
”Vedin kopterin nousuvivulla ylös ja tähyilin alas pleksilasikuomun läpi. Nainen oli yhä liekeissä, ja hän oli levittänyt kohotetut kätensä kuin rukoukseen. Hän taivutti päänsä taakse. Näin hänen kärventyneet kasvonsa ja suun, joka avautui äänettömään huutoon. Sitten liekit sulkivat hänet sisäänsä, ja kadotin hänet näkyvistä.”
John Nicholin kirja Timanttiarmeija kertoo karmaisevan todenmukaisesti Sierra Leonessa tapahtuvassa sotatilasta. Kaikkia kiinnostaa vain timanttikaivosten hallinta, ja ihmisoikeudet jäävät toisarvoisiksi. Tarinaa viedään eteenpäin Jack Griffithin näkökulmasta, joka helikopteri lentäjänä joutuu moniin vaarallisiin tilanteisiin. Mukaan tullessa vielä tunteet kaunista lääkäriä kohtaan Griffith joutuu kamppailemaan valintojen välillä. Onko hän osa ongelmaa vai osa ratkaisua?
Tylsästä alusta huolimatta kirja tempaisi mukaansa. Se paljasti karusti kuinka julma ja epäoikeudenmukainen maailma voi pahimmillaan olla. Naisia ja lapsia raiskataan, miehiä tapetaan hitaasti kiduttaen ja nuorista pojista värvätään lisää sydämettömiä tappajia. ”Hän kumartui miehen yläpuolelle, leikkasi veitsellään ja nousi sitten pystyyn repäisten sydämen yhä elävän miehen rinnasta.” Mitä voi tehdä paikassa, jossa kaikki ajavat vain omaa etuaan ja timantit menevät kirkkaasti ihmisoikeuksien edelle. Varsinkin jos sattuu olemaan tummaihoinen ja ns. alempiarvoinen työläinen, menettää oikeutensa nopeasti hätätilan ollessa päällä.
Kirjaa lukiessa myös huomasi kuinka erilaisessa paikassa itse asuu. Suomessa ei joudu tilanteisiin, joissa joutuisi tekemään valintoja henkensä pitimiksi, tai kurkkimaan kokoajan selkänsä yli ja varomaan tekemisiään. Sierra Leonessa heimolaisten pienikin väärä liike aiheutti kuoleman ja yöllä mennessään nukkumaan sai vain toivoa heräävänsä vielä aamulla.
”Layla piti vahtia minun yrittäessäni nukkua, mutta nälkä, jano sekä tilanteen ja olinpaikkamme epämukavuus sallivat minun ainoastaan torkahdella.”
Kirjassa myös käsiteltiin sodasta seuraavaa syyllisyydentunnetta ja sen kanssa elämistä. Kaikki ratkaisut eivät voi osua nappiin ja joskus on valittava kahdesta pahasta. Mitä riskejä on valmis ottamaan? Rivien välistä luettuna kirjan sanoma oli, että menneet ovat menneitä ja niihin ei voi vedota. Elämässä pitää vain jatkaa päätösten tekoa ja toivoa että ne onnistuvat.
Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen. Ainoastaan liikaa helikopterin lentotekniikkaan keskittyvä kuvailu oli puuduttavaa, johon luultavasti vaikuttaa kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva tietous. Kirja oli myös erilainen ja jopa syvällisempi kuin olin odottanut, sillä se ei sisältänytkään pelkkää räiskintää ja verta. Kirja myös onnistui herättämään lukijassa ajatuksia ja nosti mielestäni tasa-arvon pinnalle, ja kuinka ihmisten tulisi auttaa toisiaan.
-Vertti-
Kirjassa myös käsiteltiin sodasta seuraavaa syyllisyydentunnetta ja sen kanssa elämistä. Kaikki ratkaisut eivät voi osua nappiin ja joskus on valittava kahdesta pahasta. Mitä riskejä on valmis ottamaan? Rivien välistä luettuna kirjan sanoma oli, että menneet ovat menneitä ja niihin ei voi vedota. Elämässä pitää vain jatkaa päätösten tekoa ja toivoa että ne onnistuvat.
Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen. Ainoastaan liikaa helikopterin lentotekniikkaan keskittyvä kuvailu oli puuduttavaa, johon luultavasti vaikuttaa kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva tietous. Kirja oli myös erilainen ja jopa syvällisempi kuin olin odottanut, sillä se ei sisältänytkään pelkkää räiskintää ja verta. Kirja myös onnistui herättämään lukijassa ajatuksia ja nosti mielestäni tasa-arvon pinnalle, ja kuinka ihmisten tulisi auttaa toisiaan.
-Vertti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti