Kustantaja: Tammi 2007 (Myytti-sarja)
Alkuteos: Binu: Meng Jiangnü ku Changcheng de chuanshuo
Maa ja genre: Kiina, myyttinen romaani
Sivuja: 351
Binu kastoi kätensä veteen ja sormeili huuliaan, hän muisti miten Qiliang oli rakastanut hänen huuliaan, sanonut niitä punaisiksi ja makeiksi. Mutta nyt huulet puristautuivat tiukasti kiinni, kuivina ja kylminä, ne kieltäytyivät ottamasta vastaan niille tarjottua vettä, osoittivat mieltään ja sanoivat syyttävästi Binulle: Qiliangin takia olet laiminlyönyt kaiken muun! Olet laiminlyönyt jopa omat silmäsi, nenäsi ja suusi, laiminlyönyt oman kauneutesi!
Kiinan muurin linnoitustyön aikaan, muutama vuosisataa ennen ajanlaskun alkua, kuningas on määrännyt miehet rakentamaan muuria ja naiset jäämään kyliin lastensa kanssa. Binu, kirjan päähenkilö, on päättänyt talven tullessa viedä puolisolleen Qiliangille lämmintä vaatetta, ja hänen armoton ja surullinen matkansa pohjoiseen on kiinalaiseen legendaan pohjautuva taianomainen tarina. Yksinäinen Binu lähtee kohti pohjoista päättäväisesti välittämättä muiden kylän naisten halveksuvista puheista ja juoruista, mukanaan vain lämmin takki ja pullokurpitsa, josta hänen sielunsa on syntynyt, joksi hän myöskin muuttuisi, jos kuolema koittaisi ennen Qiliangin löytymistä. Binu kohtaa matkallaan mitä julmimpia ihmisiä ja kyliä, jotka leimaavat hänet hulluksi ja salamurhaajaksi, hylkäävät tai sulkevat jopa kaltereiden taakse. Kun hän viimein saavuttaa Pääskysvuorten huipun, on Qiliang haudattu muurin alle kuten monet muutkin pakkotyöläiset. Kun Binu itkee vuorten yllä, yhtyvät tuuli, kivet ja perhosetkin rauhattomaan itkuun, mikä saa valtavat vuoret jyrisemään. Kiinan muuri on murtumassa ja Binun puoliso Qiliang on tulossa ulos muurin alta.
Binu tulee kylästä, jossa itkeminen oli kiellettyä, mutta hän on oppinut itkemään hiuksillaan, käsillään, jaloillaan ja jopa rinnoillaan. Useasti hänet tuomitaan loputtoman kyyneltulvan takia omituiseksi noidaksi, joka epämääräisesti mumisi vain miehestään ja talvivaatteistaan. Binu menettää useasti toivonsa matkallaan, ja kaivaa hautaa itselleen, mutta jokin pitää häntä elossa. Sokeasta sammakosta, jossa elää vanhan rouvan henki, tulee hänen ainoa matkakumppaninsa. Matkallaan hän ajautuu monenlaisien kylien vartioiden, kuninkaiden, ja ajurien piikiteltäväksi. Hänestä tehdään itkijä ja hänet jopa naitetaan kuolleelle miehelle. Ei mikään muu kuin vahva usko ja rakkaus ohjaa pelkäävää ja epätoivoista Binua kohti pohjoista. Naisen elämässä merkitsee enää vain se, että hän saa kuljetettua lämmintä vaatetta miehelleen. Hän joutuu vaeltamaan hiekkamyrskyssä, kulkemaan läpi ihmismarkkinoiden ja tapaamaan monia vieraita ja outoja ihmisiä, eikä hänen matkalleen satu oikeastaan minkäänlaista myötätuntoa osoittavia hahmoja.
Surullinen, mutta rakastettava tarina tempaa heti lukijan mukaansa tämän herkkäluonteisen naisen seikkailuun. Kohtalo ja sielun perimmäinen olemus määräytyvät jo syntyessä, on vain kuljettava uskollisena kohtalon määräämää polkua, johon ei voi itse vaikuttaa. Muinaisessa Kiinassa pojan syntyminen merkitsisi ylpeyttä, ja näin poikalasten sielut tarkoittivat esimerkiksi lintua tai pilveä, kun taas tytön sielulle merkitys löytyi maasta, kuten pullokurpitsasta tai koppakuoriaisesta. Ihmisten arvo määräytyy heidän esi-isien ja kylänsä mukaan, ja jokaisessa valtakunnassa vallitsee tiukat säännöt. Taidottomat ihmiset, etenkin naiset, nähdään arvottomana, kun taas urheat miehet ovat kelvollisia palvelemaan hallitsijoita. Raukka Binu kulkee tietämättömänä kansojen keskellä, joten tarina ei kerro pelkästään yksilöstä, vaan myös koko yhteiskunnasta. On helppo kuvitella itsensä kulkemaan Binun jalanjälkiä elämän matkaa, jossa uusi ympäristö, uudet ihmiset ja asenteet luovat haasteita, missä ikinä kulkeekin.
Kun on päässyt mukaan kirjan yli-inhimilliseen maailmaan, on helppo eläytyä kertojan kuvailuihin. Fiktiiviset elementit korostavat tunteiden ja persoonien voimakkuutta. Tarinassa lauma lapsia on muuttunut pelottavaksi kaurispoikalaumaksi ensin matkittuaan kauriita kuninkaan määräyksestä, ja lapset jopa haisevat kauriilta ja omistavat sarvet. Sielut elävät ihmisten keskellä puissa, tuulessa, eläimissä ja kaikkialla. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, kuten aaveet ja salamurhaajat, tekevät pitkästä rakkaustarinasta jännittävän ja yllätyksellisen. Jokaista vastaantulijaa on epäiltävä, jotta ei haavoittuisi lisää. Lukija saa odottaa koko kirjan ajan, löytääkö Binu miehensä luo, ja onko hän vielä elossa. Kun Binu on lähellä määränpäätään, tunteet ovat pinnassa ja hengetkin seuraavat häntä perhosten muodossa. Myyttiin pohjautuva tarina opettaa, että on aina tarkkaan mietittävä, kuka on luottamuksen arvoinen ja keitä ihmisiä elämäänsä haluaa vaikuttamaan. Kuitenkin, sydäntään on aina kuunneltava, vaikka muut ihmiset sanoisivat muuta, sillä sydämen tahto on kaikkein tärkein ja voimakkain tahto.
Eri yhteiskuntaluokat ja tiukat määräykset kiinalaisessa yhteiskunnassa on esitelty romaanissa eri henkilöiden persoonissa, jota voi verrata vielä nykypäivänkin Kiinan tiukasti sensuroituun mediaan ja ihmisten, erityisesti naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon. Binun tapaamat viekkaat ja tylyt henkilöhahmot alentavat hänen arvoansa vain, koska hän on nainen ja yrittää löytää takaisin rakkaan miehensä luo, mitä kylän rohkeimmatkaan naiset eivät ikimaailmassa uskaltaisi yrittää. Naisten on vain tyydyttävä jäämään kyliin ja jatkamaan elämäänsä, joko odottaen tai unohtaen puolisonsa. Yhteiskunnassa vain ne pärjäävät, jotka tottelevat ylempiarvoisten määräyksiä tukahduttaen tunteensa ja moraaliset arvonsa. Mutta Binu ei siihen pysty, vaan antaa aina kiellettyjen kyynelten huokua ulos itsestään.
”Hakkaa vain, hakkaa kunnes silmät putoavat päästäsi! Miten aiot päästä Pääskysvuorille ilman silmiä? Ja vaikka pääsisitkin, miten tunnistat miehesi? Noin nuori nainen yksin noin pitkällä matkalla, ja yrität muka pysytellä niin siveellisenä, että sinulle pystytetään sen kunniaksi muistomerkki.”
Kirja herätti vihaa tylyjä vastaantulijoita kohtaan, ja kirjan luettuani aloin pohtimaan kuinka epäkunnioittavasti ihmiset voivat käyttäytyä toisiaan kohtaan. Maailmassa ihmiset arvostelevat ja luokittelevat kansoja koko ajan, vaikka todellisuudessa olemme kaikki yhtä samanlaisia ja yhtä erilaisia samanaikaisesti. Tarinan puolessa välissä meinaa itsekin menettää toivonsa, kun toinen toistaan julmempi kulkija heittelee päähenkilöä mielensä mukaan äärirajoille asti. Kirjan taustalla vaikuttava luokkayhteiskunta-ajattelu on vielä kaukana meidän nykyisestä tasa-arvon ideastamme. Uskollisen vaimon kyyneleet on ensimmäinen myyttinen, toisin sanoen metafiktiivinen teos, jonka olen lukenut. Myytti tunnetaan kiinalaisessa yhteiskunnassa hyvin lähes kaikkialla. Su Tongin tarina ikivanhansa legendasta antaa lukijalle mahdollisuuden matkustaa kaukaiseen, mutta niin kiehtovaan kulttuuriin, ja samalla myös mahdollisuuden kulkea Binun rinnalla kohti hänen sielunsa tyyssijaa, rakkauden luo.
-Noora-
Alkuteos: Binu: Meng Jiangnü ku Changcheng de chuanshuo
Maa ja genre: Kiina, myyttinen romaani
Sivuja: 351
Binu kastoi kätensä veteen ja sormeili huuliaan, hän muisti miten Qiliang oli rakastanut hänen huuliaan, sanonut niitä punaisiksi ja makeiksi. Mutta nyt huulet puristautuivat tiukasti kiinni, kuivina ja kylminä, ne kieltäytyivät ottamasta vastaan niille tarjottua vettä, osoittivat mieltään ja sanoivat syyttävästi Binulle: Qiliangin takia olet laiminlyönyt kaiken muun! Olet laiminlyönyt jopa omat silmäsi, nenäsi ja suusi, laiminlyönyt oman kauneutesi!
Kiinan muurin linnoitustyön aikaan, muutama vuosisataa ennen ajanlaskun alkua, kuningas on määrännyt miehet rakentamaan muuria ja naiset jäämään kyliin lastensa kanssa. Binu, kirjan päähenkilö, on päättänyt talven tullessa viedä puolisolleen Qiliangille lämmintä vaatetta, ja hänen armoton ja surullinen matkansa pohjoiseen on kiinalaiseen legendaan pohjautuva taianomainen tarina. Yksinäinen Binu lähtee kohti pohjoista päättäväisesti välittämättä muiden kylän naisten halveksuvista puheista ja juoruista, mukanaan vain lämmin takki ja pullokurpitsa, josta hänen sielunsa on syntynyt, joksi hän myöskin muuttuisi, jos kuolema koittaisi ennen Qiliangin löytymistä. Binu kohtaa matkallaan mitä julmimpia ihmisiä ja kyliä, jotka leimaavat hänet hulluksi ja salamurhaajaksi, hylkäävät tai sulkevat jopa kaltereiden taakse. Kun hän viimein saavuttaa Pääskysvuorten huipun, on Qiliang haudattu muurin alle kuten monet muutkin pakkotyöläiset. Kun Binu itkee vuorten yllä, yhtyvät tuuli, kivet ja perhosetkin rauhattomaan itkuun, mikä saa valtavat vuoret jyrisemään. Kiinan muuri on murtumassa ja Binun puoliso Qiliang on tulossa ulos muurin alta.
Binu tulee kylästä, jossa itkeminen oli kiellettyä, mutta hän on oppinut itkemään hiuksillaan, käsillään, jaloillaan ja jopa rinnoillaan. Useasti hänet tuomitaan loputtoman kyyneltulvan takia omituiseksi noidaksi, joka epämääräisesti mumisi vain miehestään ja talvivaatteistaan. Binu menettää useasti toivonsa matkallaan, ja kaivaa hautaa itselleen, mutta jokin pitää häntä elossa. Sokeasta sammakosta, jossa elää vanhan rouvan henki, tulee hänen ainoa matkakumppaninsa. Matkallaan hän ajautuu monenlaisien kylien vartioiden, kuninkaiden, ja ajurien piikiteltäväksi. Hänestä tehdään itkijä ja hänet jopa naitetaan kuolleelle miehelle. Ei mikään muu kuin vahva usko ja rakkaus ohjaa pelkäävää ja epätoivoista Binua kohti pohjoista. Naisen elämässä merkitsee enää vain se, että hän saa kuljetettua lämmintä vaatetta miehelleen. Hän joutuu vaeltamaan hiekkamyrskyssä, kulkemaan läpi ihmismarkkinoiden ja tapaamaan monia vieraita ja outoja ihmisiä, eikä hänen matkalleen satu oikeastaan minkäänlaista myötätuntoa osoittavia hahmoja.
Surullinen, mutta rakastettava tarina tempaa heti lukijan mukaansa tämän herkkäluonteisen naisen seikkailuun. Kohtalo ja sielun perimmäinen olemus määräytyvät jo syntyessä, on vain kuljettava uskollisena kohtalon määräämää polkua, johon ei voi itse vaikuttaa. Muinaisessa Kiinassa pojan syntyminen merkitsisi ylpeyttä, ja näin poikalasten sielut tarkoittivat esimerkiksi lintua tai pilveä, kun taas tytön sielulle merkitys löytyi maasta, kuten pullokurpitsasta tai koppakuoriaisesta. Ihmisten arvo määräytyy heidän esi-isien ja kylänsä mukaan, ja jokaisessa valtakunnassa vallitsee tiukat säännöt. Taidottomat ihmiset, etenkin naiset, nähdään arvottomana, kun taas urheat miehet ovat kelvollisia palvelemaan hallitsijoita. Raukka Binu kulkee tietämättömänä kansojen keskellä, joten tarina ei kerro pelkästään yksilöstä, vaan myös koko yhteiskunnasta. On helppo kuvitella itsensä kulkemaan Binun jalanjälkiä elämän matkaa, jossa uusi ympäristö, uudet ihmiset ja asenteet luovat haasteita, missä ikinä kulkeekin.
Kun on päässyt mukaan kirjan yli-inhimilliseen maailmaan, on helppo eläytyä kertojan kuvailuihin. Fiktiiviset elementit korostavat tunteiden ja persoonien voimakkuutta. Tarinassa lauma lapsia on muuttunut pelottavaksi kaurispoikalaumaksi ensin matkittuaan kauriita kuninkaan määräyksestä, ja lapset jopa haisevat kauriilta ja omistavat sarvet. Sielut elävät ihmisten keskellä puissa, tuulessa, eläimissä ja kaikkialla. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, kuten aaveet ja salamurhaajat, tekevät pitkästä rakkaustarinasta jännittävän ja yllätyksellisen. Jokaista vastaantulijaa on epäiltävä, jotta ei haavoittuisi lisää. Lukija saa odottaa koko kirjan ajan, löytääkö Binu miehensä luo, ja onko hän vielä elossa. Kun Binu on lähellä määränpäätään, tunteet ovat pinnassa ja hengetkin seuraavat häntä perhosten muodossa. Myyttiin pohjautuva tarina opettaa, että on aina tarkkaan mietittävä, kuka on luottamuksen arvoinen ja keitä ihmisiä elämäänsä haluaa vaikuttamaan. Kuitenkin, sydäntään on aina kuunneltava, vaikka muut ihmiset sanoisivat muuta, sillä sydämen tahto on kaikkein tärkein ja voimakkain tahto.
Eri yhteiskuntaluokat ja tiukat määräykset kiinalaisessa yhteiskunnassa on esitelty romaanissa eri henkilöiden persoonissa, jota voi verrata vielä nykypäivänkin Kiinan tiukasti sensuroituun mediaan ja ihmisten, erityisesti naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon. Binun tapaamat viekkaat ja tylyt henkilöhahmot alentavat hänen arvoansa vain, koska hän on nainen ja yrittää löytää takaisin rakkaan miehensä luo, mitä kylän rohkeimmatkaan naiset eivät ikimaailmassa uskaltaisi yrittää. Naisten on vain tyydyttävä jäämään kyliin ja jatkamaan elämäänsä, joko odottaen tai unohtaen puolisonsa. Yhteiskunnassa vain ne pärjäävät, jotka tottelevat ylempiarvoisten määräyksiä tukahduttaen tunteensa ja moraaliset arvonsa. Mutta Binu ei siihen pysty, vaan antaa aina kiellettyjen kyynelten huokua ulos itsestään.
”Hakkaa vain, hakkaa kunnes silmät putoavat päästäsi! Miten aiot päästä Pääskysvuorille ilman silmiä? Ja vaikka pääsisitkin, miten tunnistat miehesi? Noin nuori nainen yksin noin pitkällä matkalla, ja yrität muka pysytellä niin siveellisenä, että sinulle pystytetään sen kunniaksi muistomerkki.”
Kirja herätti vihaa tylyjä vastaantulijoita kohtaan, ja kirjan luettuani aloin pohtimaan kuinka epäkunnioittavasti ihmiset voivat käyttäytyä toisiaan kohtaan. Maailmassa ihmiset arvostelevat ja luokittelevat kansoja koko ajan, vaikka todellisuudessa olemme kaikki yhtä samanlaisia ja yhtä erilaisia samanaikaisesti. Tarinan puolessa välissä meinaa itsekin menettää toivonsa, kun toinen toistaan julmempi kulkija heittelee päähenkilöä mielensä mukaan äärirajoille asti. Kirjan taustalla vaikuttava luokkayhteiskunta-ajattelu on vielä kaukana meidän nykyisestä tasa-arvon ideastamme. Uskollisen vaimon kyyneleet on ensimmäinen myyttinen, toisin sanoen metafiktiivinen teos, jonka olen lukenut. Myytti tunnetaan kiinalaisessa yhteiskunnassa hyvin lähes kaikkialla. Su Tongin tarina ikivanhansa legendasta antaa lukijalle mahdollisuuden matkustaa kaukaiseen, mutta niin kiehtovaan kulttuuriin, ja samalla myös mahdollisuuden kulkea Binun rinnalla kohti hänen sielunsa tyyssijaa, rakkauden luo.
-Noora-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti