Hitomi Kanehara: Käärmeitä & lävistyksiä

Alkuteos: Hebi ni piasu 2003
Suomennos: Sami Heino
Etukannen piirros: Tea Tauriainen
Maa ja genre: Japani, alakulttuuri
Sivuja: 124

"Sinä iltana juopottelimme kunnes putosin – kirjaimellisesti. Se ei kuitenkaan osoittautunut ongelmaksi, sillä Ama tuntui nauttivan siitä, että sai huolehtia minusta. Shinjukun- tapauksesta oli jo kuukausi ja Ama oli edelleen rinnallani. Uskottelin itselleni, että kaikki oli hyvin ja tulisi olemaankin. Minulla oli kielilävistys ja odotin kovasti, että tatuoinnistani ja kielenhalkaisusta tulisi valmista. Pohdin, oliko tällainen kehonmuokkaus loukkaus Jumalaa kohtaan vai osoitus puhtaasta itsekkyydestä. Mietin sitäkin, että minulla ei ollut omaisuutta, ei tunnesiteitä mihinkään; en tuntenut edes vihaa. Se sai niin tatuointini, kaksihaaraisen kieleni kuin tulevaisuutenikin vaikuttamaan yhtä merkityksettömiltä." 

Lui on 19-vuotias japanilainen tyttö, jota kutsutaankin barbie-tytöksi kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Hän lumoutuu täydellisesti uuden poikaystävän Aman kaksihaaraisesta kielestä ja lohikäärmetatuoinnista. Tämä johtaa hänen kielilävistykseen ja sen venyttämiseen ja kirin- ja lohikäärmetatuoinnin hankintaan. Varsinkin kielen venyttämisestä kehittyy hänelle todelliseksi pakkomielteeksi. Hän vaihtoi vain päivän välillä korun suurempaa, mikä tietää erittäin suurta tuskaa. Näiden tekijästä Shiba-sanista tulee vastustamaton sadisti Luin elämään. Elämä kolmiodraamassa tuntuu olevan luontevaa Luille.  Hän kertoo olevansa masokisti ja siksi onkin vaikeaa päättää, kumman kanssa viettäisi elämänsä. Aman, joka pystyy tappamaan Luin vai Shiba-sanin, joka haluaa tappaa hänet. Eräänä päivänä kohtalo tekee päätöksen Luin puolesta ja jäljelle jää vain Shiba-san. On silti arvoitus, oliko Aman tappaja toiseksi lähin ihminen Luille.

Kaneharan esikoisteos palkittiin vuonna 2004 Japanin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Akutagawalla, enkä ihmettele yhtään. Jo kannesta huomaa, että tämä kirja on suunnattu nuorille. Tauriaisen piirtämä blondi tyttö vastaa aivan sellaista Luita, joka minunkin päähän hahmottui. Tyttö, jolla on blondit hiukset, kauniit kasvot, kapinallinen katse ja tietenkin tupakka huulessa. Häneltä löytyy myös venytyskoru korvasta, mutta sellainenhan on nykyajan nuorille jo niin tuttua muokkaamista. Koska tämä kirjan sanoma on itselleni niin tuttu ja mielenkiintoinen asia, sai se minut heti mukaan juoneen.

1980-luvulla lävistykset alkoivat yleistyä ja yhteiskunnan kapinalliset eli punkkarit olivatkin näiden suuria ihailijoita. Tatuoinneista tuli trendi 1990-luvulla, milloin varsinkin tribaalikuviot olivat suurinta huutoa. Erilaiset lävistykset ja tatuoinnit tuovat ihmiselle tietynlaista yksilöllisyyttä, kun tämä yhteiskunta näyttää haluavan meistä samanlaisia, enkä itsekään eroa näistä yksilöllisyyden hakevista ihmisistä. Lävistykset ja tatuoinnit ovat kaunista ja uudenlaista taidetta ihmisessä, mikä on aina mukana ja osa ihmistä. Romaanissa Luin ottamaan tatuointiin ei aluksi saanut piirtää kirinille ja lohikäärmeelle silmiä, sillä hän vahvasti uskoi garyoutensei-legendaan. Siinä eräs maalari, Choyousou, maalasi temppelin seinälle valkoista lohikäärmettä. Hänen maalattuaan lohikäärmeelle silmät se heräsi henkiin ja lensi taivaalle. 

"Omistamisesta saattaa olla pelkkää vaivaa, mutta silti meitä ajaa intohimo omistaa ihmisiä tai asioita. Ehkäpä sellainen vetoaa meissä jokaisessa piilevään masokistiin ja sadistiin. Minä puolestani tiesin, että kävi miten kävi, lohikäärme ja kirin selässäni eivät koskaan hylkäisi minua. Ne eivät ikinä pettäisi minua, enkä minä niitä. Niiden silmättömien kasvojen katsominen peilin kautta lohdutti minua, sillä tiesin, etteivät ne pystyisi milloinkaan lentämään pois."

Lui sanoo itseään masokistiksi ja kirja antaakin olettaa, että kaikissa ihmisissä on pieni masokisti, kun ottavat lävistyksiä tai tatuointeja. Oma lävistäjäni muistuttaakin aina minua, miten pidän vain siitä kivusta, jonka lävistäminen tuottaa. Ainahan on sanottu, että kauneus on kivuliasta, joten onko kaikki ihmiset, jotka muokkaavat kehoaan masokisteja ja kaikki kauneuskirurgit ja lävistyksen tekijät sadisteja?

Romaani oli erittäin avartava japanilaisesta tatuointi- ja lävistyskulttuurista. Alussa siinä kerrottiin myös ihanan yksityiskohtaisesti miten kieltä venyttämällä ja lopulta halkaisemalla saadaan niin sanottu käärmeenkieli. Itselleni aihe muuten oli tuttu, mutta tatuoinneissakin on niin paljon erilaisia merkityksiä, etten usko ikinä oppivani niitä kaikkia. Niiden merkitys on tosin myös henkilökohtaista jokaiselle. Kanehara onnistui viihdyttämään kirjallaan koko ajan ja 124 sivun muste oli mielenkiintoista luettavaa. Alakulttuuri jo nimenä on kiehtova aihe. Oli kehonmuokkaaminen Jumalan vastaista tai ei, niin se on todella arkipäiväinen tapa, johon en ainakaan itse tule ikinä kyllästymään.

-Paula-