lauantai 26. marraskuuta 2011

Nuruddin Farah: Perhesalaisuuksia

Kustantaja: Otava 1999
Alkuteos: Secrets 1998
Suomennos:Seppo Loponen
Kansi: Kevin Fleming
Ulkomainen romaani, Somalia
Sivuja:347

Minä perustin firmani, Birdersin, Nonnolta saamallani alkupääomalla. Aluksi se oli pieni kahden pöydän pulju, ja sen tarkoituksena oli tarjota kirjeenkirjoituspalvelua Mogadishun asukkaille, jotka ovat valtaosaltaan lukutaidottomia tai enintään hatarasti lukutaitoisia. Kun aloin menestyä, ahkeroin kaksin verroin silloisen sihteerini Qalinin avustamana ja tarjosin yhä enemmän palveluja, muun muassa asiakirjojen laadintaa, konekirjoitusta, valokopiointia. Saatuani pankkilainan, jonka vakuudeksi Nonno pani likoon maatilansa ja jonka olen sittemmin maksanut takaisin ryhdyimme laatimaan tietokoneohjelmia. Äskettäin perustin dataverkon, hanke jonka asiakaskuntaan kuuluu nyt ulkomaisia ei-valtiollisia järjestöjä ja ulkomaisia lähetystöjä, molemmat tuottoisia, sillä ne maksavat laskut kovassa valuutassa, suotavimmin Nonnon nimissä olevalle tilille Italiaan. Työntekijöitteni uutteruuden ansiosta yritys kukoistaa. Ja me edistymme epätasaisin käyrin, vireästi kuin syntymäkuorestaan murtautuva lintu. Syy miksi siirrymme dollaripohjaisiin hankkeisiin on se, että tämä maa on menossa perikatoon. Ja me pyrimme pysymään pystyssä mahdollisen maanpaonkin aikana, Mogadishun ulkopuolella, kun kaikki romahtaa.

Somalialla on maaksi hyvin värikäs, mutta samalla hyvin traaginen historia.21. lokakuuta 1969 asevoimien kenraali Mohamed Siad Barre kaappasi vallan ja maasta tuli sosialistinen, joten suurin osa maan taloudesta kansallistettiin. Sosialistisen ihanteen nimissä myös vanha klaanijärjestelmä pyrittiin tuhoamaan verisesti, mutta tämä johti Siad Barren kansansuosion laskuun ja lopulta sisällissotaan. Siad Barre ajettin maanpakoon, mutta samalla itse valtio hajosi ja Somaliasta tuli sotapäälliköiden hallitsema konfliktipesäke.

Nuruddin Farah on somalialainen kirjailija ja professori, joka on tosin elänyt maanpaossa jo vuodesta 1976 lähtien ja asuu nykyään Kapkaupungissa. Perhesalaisuuksia on osa Blood in the Sun –trilogiaa ja se kertoo 33-vuotiaasta Kalamanista, joka omistaa tietokonefirman ja hämärän peitossa olevan menneisyyden. Hänellä on henkisellä puolella lukuisia ongelmia, muun muassa pakkomielteitä, jotka aiheuttavat myös fyysistä kärsimystä. Soppaa sekoittamassa on hänen lapsuudenystävä Sholoongo, joka haluaa Kalamanin siittävän hänelle lapsen. Tämä saa päähenkilön kiinnostumaan omasta menneisyydestään ja pian hän huomaa, että perheensä sisällä on melkoinen salaisuuksien vyyhti. Kun totuus paljastuu Kalamanille pala palalta, hänen paranemisensa jää lukijan tulkittavaksi.

Täysin sattumalta en tätä kirjaa valinnut vaan olin ollut jo pitkään kiinnostunut Somalian historiasta ja kulttuurista, ja täten odotin, että Perhesalaisuuksia lukemalla minulle selviäisi, miksi kyseinen maa elää tällä hetkellä anarkistisessa tilassa. Vaikka sisällissota pyörikin taustalla, ei romaani harmikseni ottanut pahemmin poliittista tai historiallista näkökantaa. Se oli joka tapauksessa mielenkiintoinen matka vieraaseen kulttuuriin, eikä minua harmittanut vaikka en löytänyt mitä aluksi olin etsimässä.

Totuus pojasta oli ikävä kyllä mutkikkaampi, sillä paitsi ettei hän auttanut minua nimeksikään eikä opettanut minulle mitään paimentolaiskulttuurista, häntä kiinnostivat enemmän ”seksipurkaukset”, kuten hän niitä nimitti, kuin minun orastavat aivoitukseni asioiden alkuperästä. Sholoongoa ja minua yhdisti ainakin hengen palo, aito kiinnostus asioiden alkusyihin. Sholoongo ratkaisi arvoituksia, opetti minulle alkeet tiedonalasta, jonka arvelin olevan sukua sufitraditiolle, ja tarjosi toistaiseksi selkeimmän feministisen version Carraweelo-myytistä. Carraweelo on kuningatar, joka lienee ollut vallassa silloin kun vanhan Somalian matriarkaalinen perinne vaihtui patriarkaaliseksi yhteiskuntajärjestykseksi, koska naisia syytettiin yhteiskuntanäkemyksen pettämisestä ja epäoikeudenmukaisesta hallintotavasta.

Perheen ja politiikan lisäksi yksi keskeisimmistä teemoista oli seksuaalisuus. Varsinkin Sholoongon hyvin aggressiivinen tapa yrittää vietellä Kalaman oli omalla tavallaan hauskaa luettavaa ja täysin erilaista kuin on valtavirrasta tottunut lukemaan. Mielenkiintoista oli myös, että taustatyötä tehdessäni huomasin, että kirjailija Nuruddin Farah on yksi Afrikan merkittävimmistä feministeistä ja monissa hänen kirjoissaan päähenkilöä esittää yllättävää kyllä nainen.
Toinen tärkeä teema oli Somalian kulttuurille tyypilliset maagiset uskomukset, jotka ilmenevät magian, tabujen ja unien muodossa. Varsinkin unien kanssa piti olla tarkkana, koska loppua kohden niillä alkoi olla tulkinnan kannalta isokin merkitys, ja minulta menikin alkupuoliskon unet tyystin ohi. Seksuaalisuus ja magia voivat aluksi tuntua hyvin stereotyyppisiltä, joka voi ärsyttää etenkin alussa, mutta kirjan edetessä lukija palkitaan kärsivällisyydestä.

Koska Perhesalaisuuksia on vain yksi osa trilogiaa, kokonaisuus on omalta osaltani hämärän peitossa eli teosta on valitettavasti tarkasteltava yksittäisenä tapauksena. Alun kankeudesta, stereotyyppisestä aihepiiristä ja sivuraiteilla jatkuvasti käyvästä juonesta huolimatta kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita Somaliasta tai afrikkalaisesta kirjallisuudesta ylipäätänsä.

Nyt ajatukseni sotkeutuivat, kun näin maata kohti kiitävän tähdenlennon. Somalimytologiassa meteorit liittyvät jinneihin, jotka perimätiedon mukaan luotiin kaksituhatta vuotta sitten ennen Aatamia.Lukuisat tarinat ylistävät näitä esiaatameja nerokkaiksi arkkitehdeiksi, jotka rakensivat pyramideja kuninkaalleen jolla oli hivelevän soinnikas nimi Jinn ibn Januun. Vielä runsaampi jinnipohjaisista anekdooteista punottu tarinakokoelma kertoo jinnien asustaneen vesistön tuntumassa. Heidän tiedetään käyneen ahkerasti tienristeyksissä, ja heidän mieluisin soittimensa oli huilu. Oma erikoinen jinniluokkansa oli ghuul, jonka uskottiin ilmestyvän sekä ihmis- että eläinhahmossa.Paitsi että ghuulit ovat lihansyöjiä, ne kummittelevat hautojen liepeillä, minkä vuoksi ne yhdistetään kuolemaan. Kuuluisin ei-jinnikuningas on Salomo, jolla oli hallussaan muun muassa avaimet maailman kaikkiin salaisiin luoliin. Koraanin mukaan taivaan portilla salakuuntelevia jinnejä heitellään meteoreilla, jotta ne eivät saisi urkituksi jumalallisia salaisuuksia.

-Ville-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti