Tracy Chevalier: Pudonneet enkelit

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: Englanninkielinen alkuteos Falling Angels 1999, suomeksi 2003
Maa: Yhdysvaltalainen kirjailija, kuvailee Englannin arkielämää 1900-luvun alussa, yhteiskunnallinen draama

Sivuja: 392
 

”Korteissa luki kaikkea sellaista kuin ’Kaatuneelle toverille’ ja ’Toivo elää – niin taivaassa kuin maan päällä’ ja ’Hän uhrasi itsensä yhteiselle asialle’. Ja tuo infernaalinen puhelin soi herkeämättä niin että pyysin paikalle miehen katkaisemaan linjan. Sitten ovelle alkoi ilmestyä suffragetteja kyselemään hautajaisista, kunnes panin Jennyn tilalle palkatun tilapäisen tytön käännyttämään heidät pois. Oli selvää, että he olivat tekemässä Kittystä marttyyria. – En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos Jamesin sukunimi vedettäisiin kerran vielä lokaan.” 

Pudonneet enkelit on yhteiskunnallisesti hyvin vahva romaani nuoresta Kitty Colemanista ja hänen perheensä elämästä. Muutoksen tuulet pyyhkivät 1900-luvun alun Lontoota, ja Kitty tuntee, ettei mahdu perinteiseen naisen rooliin. Hän ei yksinkertaisesti suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että älykäskin nainen on vain miehensä koristus. Romaani alkaa kuningatar Viktorian kuolemasta. Lontoolaisperheiden kokoontuessa hautausmaalle tapaavat viisivuotiaat Maude ja Lavinia toisensa ja päättävät olla parhaita ystäviä. Hautausmaasta tulee heidän kohtaamispaikkansa, ja Kitty seuraa heitä usein sinne. Hän tutustuu haudankaivajien johtajaan, joka kohtelee häntä vertaisenaan. Loppupuolella kirjaa Kitty löytää vihdoin elämälleen tarkoituksen, kun hän liittyy naisasialiikkeen kannattajaksi. Tapahtumat huipentuvat dramaattiseen kulkueeseen, jossa menetetään useampiakin henkiä.

Lukiessani kirjaa pystyin todella eläytymään naisen rooliin 1900-luvun alussa. Naiset olivat todellakin vain koriste miehilleen, heillä ei ollut edes äänioikeutta. Rohkea Kitty alkaa kuitenkin taistella tätä oikeutta myös naisille – oman henkensä uhallakin. Romaani on mielestäni aivan loistava kuvaus siitä, kuinka ihminen voi muuttua erilaisten vastoinkäymisten myötä. Myös kirjan lapsiosastosta, Maudesta ja Laviniasta, huokuu heidän erilaisuutensa. He ovat päättäneet olla parhaita ystäviä, vaikka heidän äitinsä eivät liioin haluaisi olla tekemisissä keskenään.

Kirjan mieshenkilöt ovat myös vahvoja persoonia, joiden yhteiskunnallinen asema näkyy hyvin heidän käytöksessään. Hautausmaalla työskentelevät miehet osaavat arvostaa enemmän naisia, kuin korkeammassa asemassa olevat miehet. Erään haudankaivajan poika Simon on hyvin mukana romaanissa, sillä hän saa aina asioista kaiken selville, vaikka onkin todella nuori. Kittyn mies Richard ja Lavinian isä Albert ovat hyviä esimerkkejä tuon ajan vaikutusvaltaisista mieshenkilöistä: he istuvat paikallisessa pubissa oluella ja mietiskelevät naisväkensä kummallisia tempauksia.

Ehdottomasti kirjan koskettavimmat hetket tapahtuvat romaanin loppupuolella, kun Kitty osallistuu suffragettien kanssa kulkueeseen saadakseen naisille äänioikeuden. Kitty on päättänyt kävellä kulkueen loppuun, vaikka hevonen onnistui potkaisemaan häntä rintaan juuri kulkueen alussa. Lopulta hän menehtyy kotonaan saamiinsa vammoihin. 

”Maude oli koko ikänsä läsnä minun rinnallani - -. Minä työnsin hänet pois, silti hän pysyi siinä. Nyt minä pitelin häntä kädestä enkä halunnut päästää irti. Hänen oli päästettävä irti minusta. Kun hän viimein teki sen, tiesin että olin yksin ja että minun oli aika lähteä.”  

Maude ei ollut kuitenkaan ainoa, joka menetti jotain rakasta kulkueessa. Lavinia nimittäin menetti traagisesti pikkusiskonsa Ivy Mayn, joka ilmeisesti siepattiin kulkueen aikana ja lopulta kuristettiin.

Näiden traagisten tapahtumien jälkeen mikään ei ole tyttöjen elämässä enää samanlaista. Kirjan lukijana oli hienoa huomata, kuinka tyttöjen oli pakko jatkaa elämäänsä näistä vastoinkäymisistä huolimatta. Saatoin vain ihailla, kuinka rohkeita ja henkisesti vahvoja nuoria naisia heistä alkoi kasvaa. Romaanin melko avoin loppu antoi ajattelemisen aihetta: mitä tytöistä loppujen lopuksi kehittyi? Seurasiko esimerkiksi Maude äitinsä jalanjälkiä, ja saivatko naiset lopulta tämän johdosta äänioikeuden, jota me nykypäivän naiset nyt saamme käyttää.

- Janika-