Raija Oranen: Hehku

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2006
Graafinen suunnittelu: Camilla Pentti
Kotimainen dramaattinen romaani
Miljöö: Espanja ja Suomi
Sivuja: 350

”Sini Soraja Valontytär Virta oli maailmassa ypöyksin. Hän oli luullut, että maa petti hänen allaan, kun hän aikanaan oli oivaltanut, ettei kävelisi enää koskaan. Ei maa pettänyt silloin, ainoastaan jalat. Kamara luhistui vasta nyt. Hänestä oli tullut äärettömyydessä orpona leijuva, satunnainen olio, jonka olemassaololla ei ollut sen kummempaa merkitystä.”

Raija Oranen kuvaa realistisesti elämää, joka on muuttunut yhdessä hetkessä ja mikä vaikuttaa näin koko loppu elämään ja ihmisen minuuteen.  Kirjan päähenkilö Sini halvaantui 16-vuotiaana auto-onnettomuudessa, mistä lähtien hän on istunut pyörätuolissa. Romaani käsittelee nyt 35 vuotta täyttävän Sinin elämää. Romaanin miljöönä ovat pääasiassa Espanja ja sen ihanat Aurinkorannat. Sini matkustaa tapaamaan perhettään monien vuosien jälkeen Espanjaan, jossa he juhlivat syntymäpäiviä. Juhla kuitenkin muuttuu tragediaksi kun Sinin isä Valo Virta kuolee. Sini saa haltuunsa valtavan perinnön, jolloin Sinin elämä muuttuu tasapainoiluksi surun, epäonnen ja vallan välillä.

Vaikka kirjan päähenkilö on vammautunut, pyörätuolissa istuva nainen, ei se herättänyt minussa suurempaa myötätuntoa.  Tämä voi johtua siitä, että Sini on kuvattu todella vahvaksi ja määrätietoiseksi naiseksi, epäonnisuudesta huolimatta. Asetelma voisi tuntua erilaiselta jos Sini olisi köyhä ja yksinäinen nainen, mutta kun kuvioon on lisätty raha ja perheen tuki, se tuntuu moraalisesti sopivammalta.

Kirjasta löytyi monia puolia: tragediaa, komediaa, romantiikkaa ja jännitystä. Oranen on mielestäni hyvin saanut esille kaikkia näitä puolia. Romantiikasta kertoo Sinin miessuhteet, vaikkei hän koskaan ole niissä vielä onnistunutkaan. Tragediaa tuovat miehet myös Sinin elämään, mikä ei tavallisessa elämässäkään ole normaalista välttämättä poikkeavaa. Tässä Sini joutuu kylläkin hyväksikäytön kohteeksi niin seksuaalisesti kuin rahankin suhteen. Jännitystä kirjassa luovat kaikki ihmissuhdekoukerot ja se, että kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Itse koin kirjan kuitenkin eniten tragediaksi. On pelottavaa ajatella, että yksi itsestä riippumaton asia esimerkiksi nuoruudessa, tässä kohtaa halvaantuminen, voi kääntää ihmisen elämän ympäri ja muuttaa niin paljon ihmisen persoonaa. Vammaisuus on kylläkin yksi pahimmista tapauksista mitä voi sattua, mutta uskon, että pienemmät seikat voivat myös vaikuttaa ihmisen loppuelämään miltei yhtä voimakkaasti. Ihailen Sinin tarmokkuutta määrätä itse elämäänsä ja tapaa tehdä päätöksiä. Hän ei kylve itsesäälissä, vaikka hänen tulevaisuuden suunnitelmat tanssijana murskautuivatkin yhdessä hetkessä. Vaikka Sini on mielestäni vahva nainen, paistaa hänestä kyllä läpi epävarmuus ja hellyyden tarve, mikä on aivan inhimillistä.  Jokaisesta meistä löytyy heikkokohta ja piste, jolloin ei vaan pääse eteenpäin ilman toisten apua.      

”Laman kaatamat pienet ja isommatkin yrittäjät, työttömyydestä kyllänsä saaneet, verottajan koronkiskonnan uhreiksi joutuneet -- -- olivat monesti myyneet kaiken ja lähteneet saatanan Suomesta ikuisiksi ajoiksi elämään säästöillään -- --. Useimmille riitti aluksi hyvä sää ja halvat hinnat. Ilmasto oli Euroopan paras, talvi kuin parasta kevättä Suomessa. Asuntoja sai suomalaisen ulkohuussin suuruisella investoinnilla ja viinaa melkein ilmaiseksi.”

Kirjan päähenkilö Sinikin lähti lopulta useiden muiden suomalaisten tavoin lähes taivaalliseen Espanjaan toivoen, että siellä elämä maistuisi makeammalta. Useilla ihmisillä, itseni mukaan lukien, sää vaikuttaa paljon mielialaan. Tästä voisikin yleistää Suomen korkean itsemurhaluvun ja sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, syiden johtuvan. Suomessahan on pitkä ja pimeä talvi, eikä aurinkoa ja lämpöä hirveästi ole lyhyessä kesässämmekään. Voisiko lämmin sää ja auringon paiste olla yksi syy eteläeurooppalaisten sosiaalisuuteen ja sydämellisyyteen? Minusta ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto lähteä viettämään vaikka eläkepäiviään etelään, jos siellä mieli samalla kohoaa, eivätkä vanhuudenvaivatkaan tunnu niin pakottavilta. Mutta jos jotain hyvää, niin jotain pahaakin,

Espanjassa rikollisuutta on paljon, minkä päähenkilö Sinikin joutui kokemaan.
 

Onko sitten onnellisuus ja iloinen mieli riippuvaisia pelkästään ympäristöstä? Sinin kohdalla ainakin voisi sanoa: ei. Lapsuudessa koetut asiat ja nuoruus, oikeastaan koko elämä, vaikuttavat aina nykyhetkeen. Hyvien ja pahojen asioiden kanssa täytyy vain oppia elämään, aikaan ja paikkaan katsomatta. Ystävät ja perheen tuki ovat välttämättömiä ihmisen mielenterveydelle ja jaksamiselle. Sinin elämässä perhe on nyt aikuisiällä nostanut merkitystään. Ilman siskon ja veljien apua, hän ei olisi millään jaksanut kohdata kaikkia niitä vaikeuksia. Mielestäni ihmisten tulisikin vaalia enemmän ihmissuhteitaan ja varoa pelkästään keskittymästä uraansa. Sinin isä Valo on hyvä esimerkki siitä, kuinka kunnian- ja rahanhimo voivat syöstää perheen pois ykkössijalta, minkä jälkeen elämä ei ole niin puhtoista. Vaikka kaikki asiat näyttäisivät menevän huonosti, täytyy muistaa, että asioilla on tapana järjestyä.

-Aili-