Kustantaja: Otava 2009Alkuperämaa: Iso-Britannia, ihmissuhdedraama
Sivuja: 365
”Toiseen päähän tuuli oli kasannut valtavan, pensasaidan korkuisen kinoksen. Uusi lumi pöllysi sen harjalta piirtäen ilmaan hentoa kiharaa, kuin tyhjän kirjan sivuja niiden lepattaessa jossakin kääntymisen ja sulkeutumisen välillä. Siellä muut lampaat varmasti olivat maanneet.”
Vaihtoehtoiseen lähihistoriaan perustuva romaani sijoittuu vuoteen 1944 ja natsi-Saksa on juuri hyökännyt Britanniaan. Romaani seuraa pienen kylän naisia, jotka joutuvat selviytymään arkiaskareistaan sodan ollessa valloillaan. Pian kylään saapuu joukko saksalaisia, joiden kanssa naisten on tehtävä yhteistyötä ankarasta talvesta selvitäkseen. Kylän muut miehet ovat kadonneet, joten saksalaisten ja kylän naisten välille alkaa muodostua enemmän kuin pelkkää ystävyyttä.
Walesilaisen Sheersin kirjaa vilkaistessa voisi luulla, että kyse on täysiverisestä sodankäynnistä
kertovasta kirjasta, mutta todellisuudessa kyse onkin enemmän ihmissuhdedraamasta. Sota antaa hyvät puitteet kuvata kyläläisten jokapäiväistä elämää kurjuuden keskellä, mutta se tuntuu hieman päälle liimatulta, koska se on koko ajan tarinan kannalta hieman taka-alalla. Tärkeimpänä osana Sheers pitää ihmisten tuntemuksien ja ajatusten kuvaamista.
Kirjan kieli on paikoin hyvin kaunopuheista, varsinkin ympäristön kuvailu on välillä häkellyttävän hienosti kerrottu. Tämä johtunee siitä, että kirjailijan kotiseutu on myös Wales, jonne kirjankin miljöö suurimmaksi osaksi perustuu. Myös ihmisiä ja heidän tuntemuksiaan kuvataan uskottavasti. Nämä ovatkin ehdottomasti kirjan parasta antia. Välillä tosin keskitytään liiankin tarkasti kuvailemaan esimerkiksi lampaita, joista saa kirjan aikana lukea turhan usein.
Teos pyrkii olemaan samaan aikaan fiktiivinen historian kuvaus ja ihmisten selviytymistarina toinen toistaan auttaen. Molemmat voisivat toimia omana kokonaisuutenaan, mutta nyt ne sekoittuvat omituiseksi yhdistelmäksi. Kirja pyrkii enemmän kertomaan arkisesta näkökulmasta sodan keskellä. Lisäksi lopetus jättää toivomisen varaa. Nyt loppuratkaisu jää jokaiselle itselleen pohdittavaksi.
Kokonaisuudessaan Vastarinta jää hieman ontoksi kauniista kieliasustaan huolimatta. Kirjan nimen perusteella voisi odottaa yhteiskunnan muutoksista kertovasta teoksesta, mutta sen sijaan saadaan yksilöistä kertova ihmissuhdedraama ilman kunnollista loppuratkaisua. Silti tarinan uskottavuuteen on panostettu ja sen huomaa, sillä tapahtumat voisivat hyvin olla oikeasta historiasta kaikkine yksityiskohtineen. Harmi vain ettei yksityiskohtia ole käytetty kunnolla. Tämmöisenään kirja sopii henkilöille, jotka haluavat lukea ihmisten yhteistyöstä ja ystävyydestä ankarissa olosuhteissa ja kauniissa ympäristössä ilman vastarintaa.
-Petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti