Kustantaja ja julkaisuaika: Like, 2008
Maa ja genre: Ruotsi, yhteiskunnallinen
Sivuja: 477
”Hän kiemurteli, tempoi käsivarsia. Turhaan. He olivat liian isoja. Nopeita. Vahvoja. Miehet kiskoivat hänet autoon. Hänen viimeinen ajatuksensa oli, ettei hänen olisi ikinä pitänyt muuttaa Tukholmaan. Paska kaupunki.”
Jens Lapiduksen teos Tukholman alamaailmasta kertoo pelottavan aidosti mitä järjestäytynyt rikollisuus voi todella saada aikaan. Kirja käsittelee oikeastaan pelkästään huumeteollisuutta ja kertoo sitä kolmen eri henkilön näkökulmasta. JW on tavallinen ruotsalainen, joka elää kaksoiselämää päästääkseen snobipiireihin. Jorge on latinolainen vankikarkuri ja Mrado jugoslavialainen gangsteri. Kaikki he ovat jollain tavalla yhteyksissä huumeisiin. Lapiduksen ammatti asianajajana auttaa häntä selvästi tietämään faktoja rikollisesta elämästä ja saakin välillä ihon kananlihalle kuvaillen vaaroja, joita maailma tuntuu olevan pullollaan.
Kirjan otsikko on osuva valinta, sillä kirjan henkilöiden maailmassa rahan vuoksi tehdään mitä vaan ja rahalla todella saa. Naiset, viina, kunnioitus, kokaiini, juhlat.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Likainen raha virtaa ja himo kasvaa. Himo- yksi ihmisen synneistä – kasvaa kasvamistaan ja tavoittelee yhä suurempia määriä. Ajautuminen huumebisneksen kiemuroihin tietää nopeaa rahaa. Toinen synti laiskuus menee sieltä mistä aita on matalin. Mitä rahalla sitten oikeasti saa, on eri asia. Voit ostaa seksiä, pukeutua hienoihin vaatteisiin ja saada kunnioitusta, mennä vessaan vetämään viivat, tulla ulos maailmanvaltiaana ja aamulla herätä uusiin kokaiinikauppoihin. Enemmänkin kannattaisi miettiä mitä rahalla ei saa.
Lukiessani kirjaa tajusin kuinka paljon olin oppinut slangisanoja huumeista. Kola, kokkeli ja lumisade ovat vain muutamia esimerkkejä. ” Nyt olisi piru vie tarjolla lunta!’ JW oli jo lainannut hänelle pillit ja kaksi peiliä.” Onko tämä ensimmäinen vaihe porttiteoriasta? Tuskin, vaikka ymmärtäisin mitä narkomaanit ja diilerit puhuvat, tiedän myös sen olevan jotain mihin en itse haluaisi sekaantua. Kirjan hahmo JW oli kunnon nuori mies, joka diilasi aluksi vain hieman saadakseen rahaa, mutta ahneus- myös yksi ihmisen synneistä - ei päästänytkään irti. Lopulta JW:n tyttöystävä ja suunnitelmat koulutuksesta olivat mennyttä. Porttiteoria on olemassa. Kun avaa yhden oven, toinen ovi on helpommin avattavissa. Kokaiinin kokeilemisesta on helpompi päästä vakituiseksi käyttäjäksi, siitä edelleen myyjäksi, rahanpesijäksi, yhä enemmän kohti järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös JW oli ajatellut keskittyvänsä koulunkäyntiinsä, mutta lopulta hän päätyi pänttäämään koulukirjojen sijasta valheitaan. ”Hän voisi helposti elää k-kaupalla pari vuotta, mutta hän halusi varmistaa – opiskella ahkerasti loppuun asti.”
Lukukokemuksena kirja oli kiinnostava. Huumemaailma yhdistettynä ihmissuhteisiin sai mielenkiinnon pysymään yllä ja kirjasta tehty elokuva alkoi houkutella. Ajoittain kohtaukset olivat hyvinkin raakoja ja kauheinta oli ajatella, että tällaista todella tapahtuu. Kirjaa voi kuitenkin erittäin mielellään suositella kaikille vähänkin trillereistä pitäville. Sulkiessa kirjan mietin otsikkoa uudestaan. Rahalla saa. Entä kuitenkin aitous, rakkaus, todelliset ihmissuhteet, turvallisuus… lista voisi jatkua loputtomiin. Lopputulos on, ettei rahalla saakaan kaikkea.
- Anna -
Maa ja genre: Ruotsi, yhteiskunnallinen
Sivuja: 477
”Hän kiemurteli, tempoi käsivarsia. Turhaan. He olivat liian isoja. Nopeita. Vahvoja. Miehet kiskoivat hänet autoon. Hänen viimeinen ajatuksensa oli, ettei hänen olisi ikinä pitänyt muuttaa Tukholmaan. Paska kaupunki.”
Jens Lapiduksen teos Tukholman alamaailmasta kertoo pelottavan aidosti mitä järjestäytynyt rikollisuus voi todella saada aikaan. Kirja käsittelee oikeastaan pelkästään huumeteollisuutta ja kertoo sitä kolmen eri henkilön näkökulmasta. JW on tavallinen ruotsalainen, joka elää kaksoiselämää päästääkseen snobipiireihin. Jorge on latinolainen vankikarkuri ja Mrado jugoslavialainen gangsteri. Kaikki he ovat jollain tavalla yhteyksissä huumeisiin. Lapiduksen ammatti asianajajana auttaa häntä selvästi tietämään faktoja rikollisesta elämästä ja saakin välillä ihon kananlihalle kuvaillen vaaroja, joita maailma tuntuu olevan pullollaan.
Kirjan otsikko on osuva valinta, sillä kirjan henkilöiden maailmassa rahan vuoksi tehdään mitä vaan ja rahalla todella saa. Naiset, viina, kunnioitus, kokaiini, juhlat.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Likainen raha virtaa ja himo kasvaa. Himo- yksi ihmisen synneistä – kasvaa kasvamistaan ja tavoittelee yhä suurempia määriä. Ajautuminen huumebisneksen kiemuroihin tietää nopeaa rahaa. Toinen synti laiskuus menee sieltä mistä aita on matalin. Mitä rahalla sitten oikeasti saa, on eri asia. Voit ostaa seksiä, pukeutua hienoihin vaatteisiin ja saada kunnioitusta, mennä vessaan vetämään viivat, tulla ulos maailmanvaltiaana ja aamulla herätä uusiin kokaiinikauppoihin. Enemmänkin kannattaisi miettiä mitä rahalla ei saa.
Lukiessani kirjaa tajusin kuinka paljon olin oppinut slangisanoja huumeista. Kola, kokkeli ja lumisade ovat vain muutamia esimerkkejä. ” Nyt olisi piru vie tarjolla lunta!’ JW oli jo lainannut hänelle pillit ja kaksi peiliä.” Onko tämä ensimmäinen vaihe porttiteoriasta? Tuskin, vaikka ymmärtäisin mitä narkomaanit ja diilerit puhuvat, tiedän myös sen olevan jotain mihin en itse haluaisi sekaantua. Kirjan hahmo JW oli kunnon nuori mies, joka diilasi aluksi vain hieman saadakseen rahaa, mutta ahneus- myös yksi ihmisen synneistä - ei päästänytkään irti. Lopulta JW:n tyttöystävä ja suunnitelmat koulutuksesta olivat mennyttä. Porttiteoria on olemassa. Kun avaa yhden oven, toinen ovi on helpommin avattavissa. Kokaiinin kokeilemisesta on helpompi päästä vakituiseksi käyttäjäksi, siitä edelleen myyjäksi, rahanpesijäksi, yhä enemmän kohti järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös JW oli ajatellut keskittyvänsä koulunkäyntiinsä, mutta lopulta hän päätyi pänttäämään koulukirjojen sijasta valheitaan. ”Hän voisi helposti elää k-kaupalla pari vuotta, mutta hän halusi varmistaa – opiskella ahkerasti loppuun asti.”
Lukukokemuksena kirja oli kiinnostava. Huumemaailma yhdistettynä ihmissuhteisiin sai mielenkiinnon pysymään yllä ja kirjasta tehty elokuva alkoi houkutella. Ajoittain kohtaukset olivat hyvinkin raakoja ja kauheinta oli ajatella, että tällaista todella tapahtuu. Kirjaa voi kuitenkin erittäin mielellään suositella kaikille vähänkin trillereistä pitäville. Sulkiessa kirjan mietin otsikkoa uudestaan. Rahalla saa. Entä kuitenkin aitous, rakkaus, todelliset ihmissuhteet, turvallisuus… lista voisi jatkua loputtomiin. Lopputulos on, ettei rahalla saakaan kaikkea.
- Anna -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti