Albert Kivikas: Nimet marmoritaulussa

Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö 1944
Virolainen tosipohjainen sotaromaani
Sivuja: 344

”’Heidän tekonsa oli vieläkin tärkeämpi kuin heidän elämänsä. Pian kaiverretaan heidän nimensä ikuisiksi ajoiksi marmoriin koulun seinälle, pysyväksi muistoksi uudelle, vapaan kansan nuorisolle’
’Niin’, vastasi Ahas, mutta hän ajatteli: ’Ne on jo kaiverrettu ikuisiksi ajoiksi meidän sydämiimme.’ Kuinka Käsper sanoikaan: ’Vielä vaikeampi taistelu on ehkä edessä!’”

Tarton koulukaupungin kauppalukion seitsemännen luokan oppilas Henn Ahas joutuu elämänsä suurimpaan koettelemukseen kun Viron kansanarmeija kutsutaan liikekannalle Neuvosto-Venäjän hyökättyä viron rajojen yli. Liikekannallepanokuulutuksista seuraa kiivasta väittelyä hänen koulukavereidensa kesken, etenkin kiihkomielisen kommunistin Käämerin ja kansallismielisen Käsperin kesken. Lopulta lähes koko Ahasin luokka päättää lähteä sotimaan Venäjää vastaan, mutta Ahasilla itsellään on niin suuria ristiriitoja päänsä sisällä, ettei tiedä, mitä tekisi. Hän pakenee Tartosta kotiseudulleen vanhenpiensa luo, kunnes päättää sittenkin liittyä armeijaan. Siellä hänet määrätään samaan joukkueeseen koulutovereidensa kanssa Käsperin alaisuuteen ja joukon sotaseikkailut alkavat.

Tämän kirjan on kirjoittanut virolainen Albert Kivikas, joka itse on ollut osana Viron vapaussotaa, mikä huokuu sotatapahtumien kuvauksesta ja esimerkiksi pakokauhun valtaaman ihmisen ajatuksista ja tuntemuksista. Virolaisille vapaussota on yhtä suuri ylpeydenaihe ja kansallismieltä nostattava tapahtuma, kuin suomalaisille talvi- ja jatkosota. Toisaalta taas se on yhtä häpeällinen kuin Suomen sisällissota.

Kirjassa tulee todella hyvin esille se, kuinka jakautunut Viro oli tuohon aikaan, miten sanallisesti ja aseellisesti taisteltiin valkoisten kansallismielisten ja punaisten kommunistien välillä. Heti kirjan alussa, kun Ahas lähtee koulumatkalleen, hän ottaa mukaansa ystävänsä, kiihkomielisen kommunistin Käämerin, ja heidän seuraansa liittyy vähän myöhemmin kansallismielinen suojeluskuntalainen Käsper, myöskin heidän koulutoverinsa. Käsper ja Käämer aloittavat heti kovan väittelyn siitä, kumpi olisi parempi olla, punainen vai valkoinen. Keskustelu onkin kiivas ja siitä tulee selville hyvin näiden kahden kansanryhmän kannat ja miksi kumpikaan ei ole väärässä. Ahas onkin pahassa paikassa, sillä toisaalta ennen sotaa hän on kuulunut Käsperin kanssa valkoisten suojeluskuntaan mutta toisaalta taas hän on köyhä työväenluokan lapsi ja pitää joitain kommunistien aatteita oikeina. Kahtiajako osoittaa virolaisten suurimman kysymyksen tuohon aikaan; liittyäkkö punaisten joukkoihin kukistamaan porvarillinen hallinto ja perustaa uusi, työväen hallitus, vaiko liittyäkkö valkoisten joukkoon puolustaakseen rakasta isänmaata ulkopuoliselta uhalta. Ahas ilmentää suurta osaa tuon ajan virolaisista, jotka eivät osanneet päättää, mitä tehdä. Siinäkään vaiheessa, kun suurin osa hänen luokkatovereistaan, lukuun ottamatta Käämeriä ja muita punaisia, liittyvät armeijaan puolustaakseen isänmaataan, Ahas ei tiedä, kumpi on oikea polku hänelle.

Ahas liittyy lopulta armeijaan kuultuaan, että Viron armeijan jatkuva perääntyminen on loppunut ja se on alkanut saamaan torjuntavoittoja ja alkanut hyökkäilemään, osaksi ulkopuolisten avustuksesta, esimerkiksi englantilaisten sotavälineiden ja suomalaisten sotilaiden. Silloin hän pääsee samaan joukkueeseen ystäviensä kanssa, joukkueenjohtajanaan Käsper. Ensimmäinen taistelu ei ole kunniakas, sillä heti vihollisen nähtyään Ahasin valtaa kuolemanpelon kasvattama pakokauhu ja hän lähtee juoksemaan pakoon vetäen koko muun joukkueen mukanaan. Ainoastaan Käsper ja hänen ystävänsä Tääker eivät pakene suinpäin, vaan seuraavat muuta joukkuetta ja keräävät näiden tiputtamat kiväärit ja varusteet. Myöhemmin miehet karaistuvat ja alkavat saavuttamaan komeita voittoja, vaikkakin välillä pakokauhu on heidän suurin vihollisensa. Kirja ei ole mikään kaunisteltu, romanttinen sotakertomus, vaan siinä miehet ovat vain ihmisiä, jotka tuntevat pelkoa, kylmää ja nälkää. Myös tovereiden kuolemat vaikuttavat suuresti heihin.

Kirja oli ilmestyttyään (1944) kielletty Suomessakin, osaksi varmaan tarkkojen punaisten ja valkoisten aatteiden kuvausten takia. Myös se, että virolaiset saivat suuria voittoja punaisista, jotka joutuivat pakenemaan ja jättivät paljon varusteita peräänsä, saattoi vaikuttaa kirjan kieltämiseen Suomessa, joka tuohon aikaan oli aika lailla Venäjän uhan alla. Kirjan esitämät aatteet kommunisteja vastaan olivat liian suoria ja rajuja, jotta ne olisi voinut esittää vapaasti. Itse kirja oli helppolukuinen ja todella mukava lukukokemus. Myös kirjasta tehty elokuva on ihan katsottava, vaikkakin siinä painotetaan eri asioita kuin kirjassa.

-Tomi-