Sofi Oksanen: Puhdistus

Kustantaja: wsoy 2008   
Kotimainen romaani, Historiallinen tragiikka
Sivuja: 380   
 

 Teos inhimillisestä pahuudesta
 

 ”Alidee Truu tuijotti kärpästä ja kärpänen tuijotti takaisin. Sen silmät pullottivat ja Aliidea etoi. Raatokärpänen. Harvinaisen iso, äänekäs ja innokas munimaan.”

Vanhuudenpäiviään Länsi-Virossa vuonna 1992 viettävä Aliide koettaa kaikin keinoin estää valtavan raatokärpäsen pääsyn keittiöön, kun samassa hetkessä huomaa omituisen ja uuden mytyn pihamaallaan. Tämä on Zara, liassa ja veressä ryvettynyt tyttö, mieli sekaisin pelosta kuin kapisella ketulla. Aliide ottaa tytön hoivaansa, vaikka pelkääkin tämän olevan vain rosvojen tai naapurin lapsien julmaa pilaa. Pian nämä kaksi sattumanvaraisesti yhteen ajautunutta ihmistä löytävät yhteisen historian.

Maailma muuttuu ja kun vuonna 1991 Neuvostoliitto hajoaa, vapautuu nuorella vladivostokilaiselle Zaralle mahdollisuus kokea länsimainen parfyymin tuoksu ja ginin pehmeä maku. Hän lähtee Saksaan tienaamaan rahaa, mutta päätyy petettynä prostituoiduksi. Maailma on muuttunut ja tässä hetkessä kuin pysähtynyt. Vaiettu historia, jota ei voi kenellekään kertoa. Kahden naisen kautta kuvataan Neuvostoliiton ajan Viroa ja sen historiaa, sen traagista menneisyyttä. Kuinka pelko piti ihmiset koossa ja miten jokainen teko piti harkita tarkkaan. Kirja kuvaa mahdollisimman koruttomasti sitä miten naista on kohdeltu kaltoin ajasta riippumatta, ja vaikka kaksi sukupolvea on kulunut aikaa, on kohtalo ollut sama.

”Ehkä hän ei ollut huomannut sitä aikaisemmin, koska hänellä itsellään oli ennen ollut sama ilme, sama viattomuus, mutta nyt kun hän oli kadottanut sen, hän tunnisti sen kuvan tytöissä. Ilmeen ennen todellisuuteen tutustumista. Ilmeen ajalta, jolloin tulevaisuus oli vielä olemassa ja kaikki oli vielä mahdollista.”

Kirja kertoo kuinka ihmisen tässä ajassa ja erityisesti naisen täytyy olla vahva, häpeilemätön ja itsekäs selvitäkseen. Täytyy pystyä valitsemaan monesta huonosta se joka pitää sinut elämän ja leivän reunassa kiinni. Täytyy oppia säilyttämään se viaton ilme, vaikka viattomuus katoaakin. Koska jos joku huomaa, että sinulla on jotain mielessäsi, saat taas pelätä oman nahkasi puolesta.

Kirjan tiivis maailma saa lukijan painautumaan tähän maailmaan, vaikkei välttämättä haluaisikaan. Aliiden ja Zaran elämään ei kukaan varmasti haluaisi samaistua, ei kirveelläkään. Silti teosta lukiessa siihen taipuu. Puhdistus tuo ihmiskunnan vääryydet ja pahuudet suoraan lukijan silmille, eikä se näky ole sievä. Teos kertoo Viron lähihistoriasta, mutta eivätkö nämä ongelmat ole yhtä ajattomia, kuin itse kirjakin? Niin kauan kun on ollut ihminen, on ollut myös sortoa, ahdistusta ja pelkoa. Ihminen, ja nainen siinä missä muutkin, pystyy aiheuttamaan silmittömästi pahaa muille vain oman etunsa edellä. ”Tilaisuus tekee varkaan.” Mutta teot seuraavat ihmistä vaikka hautaan, jollei niiden kanssa voi tehdä tiliä. Vaikka Aliide on elänyt kymmeniä vuosia tekojensa jälkeen, hän hakee puhdistusta, tekoa, joka päästää hänet synneistään.

Puhdistus antaa lukijalle uuden aseman, tuomarin aseman. Lukija joutuu haluamattaan arvioimaan omaa moraaliansa ja etiikkaansa. Onko sodassa ja rakkaudessa kaikki sallittua? Onko itsekkyys pahe vai selviytymiskeino? Kaikki varmasti joutuvat elämänsä aikana tilanteisiin, missä joutuu joko heittämään itsensä susille tai valehdella ”viattomia” valheita. Pahuus ei ole mustavalkoista. Nämä kirjan kaksi naista ovat sekä susia, että lampaita. Joutuvat tilanteisiin, jossa on joko antauduttava tai vastattava tuleen tulella. Seurauksista on myös vastattava ja sen molemmat saavat huomata sen kantapään kautta.

Puhdistus tuo ihmiskunnan ongelmat esille Viron historian ja kahden sen uhrin kautta. Vaikeuksiin joutuminen ei ole oma valinta, niihin ajaudutaan. Kaikkeen täytyy olla varautunut, eikä mikään saa yllättää. Pelätä saa mutta sitä ei saa näyttää. Teoksen tunnelma on ajaton, kuten on ihmisen pahuus. Vaikka paikka ja aika vaihtuvat, ovat Puhdistuksessa käsitellyt kysymykset aina ajankohtaisia.

-Jussi-