Yhdysvaltalainen historiallinen romaani, sijoittuu 1600-luvun HollantiinSivuja: 319
1600-luvulla nainen oli synnyttäjä, nainen oli piika, nainen oli selviytyjä. Tracy Chevalierin romaanissa Tyttö ja helmikorvakoru nuori nainen lähtee piiaksi hienostokorttelissa asuvan perheen luo elättääkseen vanhempansa. Hänen elämänsä on jaksamista päivästä toiseen. Perheeseen kuuluu maalaava isäntä, kiukkuinen ja lähes aina raskaana oleva emäntä, vanhempi emäntä, keittäjäpiika sekä lapsia, joiden lukumäärä kasvaa yhteentoista asti.
”Hän oli juuri sellainen vanha nainen, joka näytti voivan elää pitempään kuin kaikki muut.” Maria Thins, talon vanhempi emäntä, on selvästi talon pää: vanha ja vahva nainen, jonka puoleen katseet kääntyvät, kun on kyse päätöksistä. Hän luo läsnäolollaan tapahtumiin tummia sävyjä. Hän on kirjassa se salaperäinen henkilö, joka herättää kunnioitusta kaikissa. Ikää kunnioitetaan nykyään yhä vähemmän, mutta minulle se on ainakin opetettu. Pidän sitä itsestään selvänä, että vanhempia ihmisiä ei väheksytä. Suomessa vanhempi sukupolvi on yhteiskunnalle pelkästään kuluerä ja pelote työikäisille veronmaksajille. Mitä naiseuteen tulee, ei se ainakaan ole etu pyrittäessä korkeammalle arvostuksen tasolle.
Kun nainen kertoo eriävän mielipiteensä, se on valitusta, mutta kun miehellä on sama asia sanottavanaan, häntä kuunnellaan asiallisesti. Kirjan nuoremmalla emännällä onkin jo voihkimisen aihetta, sillä hän kantaa sisällään jatkuvasti ihmisen alkua ja joutuu vielä olemaan oman äitinsä komennuksen alaisena omassa talossaan. Catharina kuvataan jotenkin heikkona ja voimattomana oman äitinsä rinnalla, vaikka hänhän on vahva päivästä ja vuodesta toiseen. Hänen ajoittaiset raivoamiskohtauksensa laskevat hänen kunnioitettavuuttaan muiden silmissä, mutta ei kai se ole mikään ihme, että sellaisissa paineissa kuin tämä nainen on, menettää välillä malttinsa? Tuohon aikaan nainen ilmaisemassa tunteitaan olikin vain ”hysteerinen”, eikä häntä tällöin kuunneltu. Ajattelutavat vaativat aikaa muuttuakseen. Onko neljäsataa vuotta tarpeeksi?
Griet ei saa niinkään itse päättää kohtalostaan, vaan hänen on toimittava niin, että takaa vanhempiensa toimeentulon. ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli viitannut vanhempieni köyhyyteen, siihen että he olivat riippuvaisia hänestä – mikä teki myös minut riippuvaiseksi.” 1600-luvun naiselle oli itsestään selvää, että avioliiton täytyi olla järkevä – kaikki muu oli ylimääräistä. Lihakauppiaan vaimon perhe ei jää ilman lihaa. Grietin elämä kulkeekin ajalle tyypillisen polun: täytettyään kahdeksantoista hän menee naimisiin, ja kymmenen vuoden kuluttua hänellä on kaksi lasta. Tosin tämän naisen historiassa on hieman keltaista ja sinistä kangasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti