Kustantaja: WSOY 2006Afrikkalaisvenäläinen romaani, yhteiskunnallinen draama
Sivuja: 220
“Tuona maaliskuun iltana Elias kuitenkin uskoi, että he pysyisivät yhdessä aina, olisivatpa he muutoin missä hyvänsä. Se vaikutti Annastakin niin itsestään selvältä ja tärkeältä että hän sopersi kuin puoliunessa: ‘Vaikka joudut elämään hyvin kaukana etkä näe minua pitkiin aikoihin, me tunnemme olevamme yhdessä, eikö niin?’ Kömpelö kuiskaus oli sekä rakkaudentunnustus että ennenaikainen hyvästijättö.”
Tämä kirja kertoo rakkaudesta, joka kulkee mukana ainoastaan sydämessä. Ei ole romanttisia hetkiä, vaan rakkaus ilmennetään muilla tavoin. Elias, joka on kirjan päähenkilö, selviytyy elämänsä vaikeimmista tilanteista rakkauden avulla. Kaikki alkaa Moskovan kylmästä yöstä, jolloin Anna tulee tummaihoisen Eliaksen ja valkoisten venäläisten, jotka hakkaavat Eliasta, väliin. Heistä tulee eriskummallinen pari 1970-luvun Venäjässä. Elias yrittää tuohon aikoihin muuttaa kotimaansa Angolan vapaaksi maaksi ja siksi hän menee Venäjälle oppimaan ammattivallankumoukselliseksi. Hän yrittää syrjäyttää vallasta aatteen, jonka mukaan sotasaappailla on tarkoitus murskata kylkiluut. Eliaksen äiti tuodaan vankilasta kotiin Eliaksen eteen kuolemaan. Siitä eteenpäin Eliaksen elämä tulee olemaan täynnä väkivaltaa, johon hän hetki hetkeltä turtuu.
Matka Eliaksen elämän mukana saa minut ymmärtämään, mitä rakkaus todella on. Se on uhrauksia täynnä ja lopultakaan et välttämättä saa niistä uhrauksista yhtäkään kiitosta. Tämä kirja saa minut ajattelemaan, että tärkeintä rakkaudessa on se, että se pitää sinut hengissä. Ilman rakkauttahan olemme puolitiessä helvettiin. Eliaksen pitää hengissä muisto Annan kasvoista ja tuoksusta, joka tulee Annan takista, pakkasen tuoksu. Tietysti myös matka Sarmaan, jonne Elias haluaisi palata Annan kanssa, auttaa jaksamaan, mutta Annan täytyy valita elämälleen toinen suunta, koska ei halua tulla samanlaisiksi kuin sarmalaiset. Rakkaus on siis myös täynnä valintoja ja joskus tulee valittua väärin. Onneksi ikuinen rakkaus säilyy aina sisälläsi. Kirja sai minutkin muistamaan, kuinka rakastaminen auttaa jaksamaan ja yli kaikesta pahasta, ja miten välittäminen saa rakastamaan itseään sekä toista enemmän.
Eliaksen rakkaus äitiään kohtaan on niin suuri, että hän uhraa koko elämänsä sille. “’Olen kuitenkin lapsi, joka on nähnyt äitinsä myyvän itseään leivänpalasesta. Joten koeta ymmärtää, että minua ei saa vaihtamaan puolta ihan vähällä…’” Hän huomaa aatteessaan puutteita jo hyvin nuorena, mutta näkee silti sen olevana ainoa ratkaisua lopettaakseen pahuuden, mitä hänen kotimaansa viljelee. Elias esimerkiksi miettii usein itsekseen aatteen rakkaudettomuutta, sitä kuinka rakkaus on vähäinen asia ihmisille, jotka puhuvat aatteen puolesta. Eliaksen mietteet saa minutkin huomaamaan, miten niin suuri asia välillä unohtuu. Hänen mietteensä nostavat myös pintaan vanhat muistot: asiat, joissa on joskus luovuttanut, rakkaudet, joista on päästänyt irti, eikä silti koskaan unohtanut.
Lukiessani ymmärrän myös kuinka tärkeää on se, että vaikka kuinka rakastaa ei saa päästää irti muista unelmista. Teoksessakin Anna rakastaa Eliasta, mutta saavuttaakseen elämässään sen, mihin on pyrkinyt hänen täytyy naida toinen mies. Hän ei silti ikinä unohda sitä, mitä kokee Eliaksen kanssa. Rakkaus antaa Eliakselle voimia jatkaa saavuttaakseen unelmansa vapaasta Angolasta. Rakkauden pitäisi meillekin antaa voimia saavuttaakseen jotain mihin pyrkii. Kirja opettaa ymmärtämään mitä todella tarkoittaa sanonta “Jos todella rakastaa toista, on hänen annettava mennä, ja jos hän palaa, hän on sinun.” Tämä kirja kannattaa lukea, jos on menettänyt uskonsa rakkauteen. On totta, että elämä on muutakin kuin rakkautta, mutta onko elämää ilman rakkautta?
Tämä kirja kertoo rakkaudesta, joka kulkee mukana ainoastaan sydämessä. Ei ole romanttisia hetkiä, vaan rakkaus ilmennetään muilla tavoin. Elias, joka on kirjan päähenkilö, selviytyy elämänsä vaikeimmista tilanteista rakkauden avulla. Kaikki alkaa Moskovan kylmästä yöstä, jolloin Anna tulee tummaihoisen Eliaksen ja valkoisten venäläisten, jotka hakkaavat Eliasta, väliin. Heistä tulee eriskummallinen pari 1970-luvun Venäjässä. Elias yrittää tuohon aikoihin muuttaa kotimaansa Angolan vapaaksi maaksi ja siksi hän menee Venäjälle oppimaan ammattivallankumoukselliseksi. Hän yrittää syrjäyttää vallasta aatteen, jonka mukaan sotasaappailla on tarkoitus murskata kylkiluut. Eliaksen äiti tuodaan vankilasta kotiin Eliaksen eteen kuolemaan. Siitä eteenpäin Eliaksen elämä tulee olemaan täynnä väkivaltaa, johon hän hetki hetkeltä turtuu.
Matka Eliaksen elämän mukana saa minut ymmärtämään, mitä rakkaus todella on. Se on uhrauksia täynnä ja lopultakaan et välttämättä saa niistä uhrauksista yhtäkään kiitosta. Tämä kirja saa minut ajattelemaan, että tärkeintä rakkaudessa on se, että se pitää sinut hengissä. Ilman rakkauttahan olemme puolitiessä helvettiin. Eliaksen pitää hengissä muisto Annan kasvoista ja tuoksusta, joka tulee Annan takista, pakkasen tuoksu. Tietysti myös matka Sarmaan, jonne Elias haluaisi palata Annan kanssa, auttaa jaksamaan, mutta Annan täytyy valita elämälleen toinen suunta, koska ei halua tulla samanlaisiksi kuin sarmalaiset. Rakkaus on siis myös täynnä valintoja ja joskus tulee valittua väärin. Onneksi ikuinen rakkaus säilyy aina sisälläsi. Kirja sai minutkin muistamaan, kuinka rakastaminen auttaa jaksamaan ja yli kaikesta pahasta, ja miten välittäminen saa rakastamaan itseään sekä toista enemmän.
Eliaksen rakkaus äitiään kohtaan on niin suuri, että hän uhraa koko elämänsä sille. “’Olen kuitenkin lapsi, joka on nähnyt äitinsä myyvän itseään leivänpalasesta. Joten koeta ymmärtää, että minua ei saa vaihtamaan puolta ihan vähällä…’” Hän huomaa aatteessaan puutteita jo hyvin nuorena, mutta näkee silti sen olevana ainoa ratkaisua lopettaakseen pahuuden, mitä hänen kotimaansa viljelee. Elias esimerkiksi miettii usein itsekseen aatteen rakkaudettomuutta, sitä kuinka rakkaus on vähäinen asia ihmisille, jotka puhuvat aatteen puolesta. Eliaksen mietteet saa minutkin huomaamaan, miten niin suuri asia välillä unohtuu. Hänen mietteensä nostavat myös pintaan vanhat muistot: asiat, joissa on joskus luovuttanut, rakkaudet, joista on päästänyt irti, eikä silti koskaan unohtanut.
Lukiessani ymmärrän myös kuinka tärkeää on se, että vaikka kuinka rakastaa ei saa päästää irti muista unelmista. Teoksessakin Anna rakastaa Eliasta, mutta saavuttaakseen elämässään sen, mihin on pyrkinyt hänen täytyy naida toinen mies. Hän ei silti ikinä unohda sitä, mitä kokee Eliaksen kanssa. Rakkaus antaa Eliakselle voimia jatkaa saavuttaakseen unelmansa vapaasta Angolasta. Rakkauden pitäisi meillekin antaa voimia saavuttaakseen jotain mihin pyrkii. Kirja opettaa ymmärtämään mitä todella tarkoittaa sanonta “Jos todella rakastaa toista, on hänen annettava mennä, ja jos hän palaa, hän on sinun.” Tämä kirja kannattaa lukea, jos on menettänyt uskonsa rakkauteen. On totta, että elämä on muutakin kuin rakkautta, mutta onko elämää ilman rakkautta?
-Karita-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti