tiistai 6. syyskuuta 2011

Agatha Christie: Kuolema Niillillä

Kustantaja: WSOY 2008
Englantilainen dekkari
Sivumäärä : 250


”Häämatkasta, luksusristeilystä Niilillä, tulee painajainen. Kaunis perijätär tuntee kateuden ja mustasukkaisuuden verkon kiristäytyvän ympärillään ja anoo apua Hercule Poirotilta.”  

Henkeä salpaava dekkari Kuolema Niilillä on muistettavimpia klassikoita Agatha Christien luomasta fiktio hahmosta Hercule Poirotista.


Linnet Ridgeway on rikas, kaunis ja ihailtu ihminen, joka aiheuttaa kateutta ympärillään. Hänen mennessä naimisiin ystävänsä Jaqueline de Bellefortin kihlatun, Simon Doylen kanssa, alkaa Jaqueline vainota heitä. Uusi pari tekee lomamatkoja eri puolille maailmaa, josta he aina huomaavat Jaquelinen vainoamassa heitä. Parin päädyttyä Niilin varren rantakaupunkiin Wadi Halfaan, Jaqueline on myös siellä odottamassa.  Hän haluaa pilata heidän onnensa ja saada miehensä takaisin luokseen. Vainoamisen tultua piinaavan jatkuvaksi Linnet pyytää Hercule Poirotin apua. Kirjan koko epäilyttävä henkilökaarti kokoontuu samaan aikaan risteilylle Niilille eri puolilta maailmaa mukanaan lomaa viettävä Hercule Poirot. Räjähdysherkkä tunnelma vaanii laivalla. Tilanteen kärjistyessä tapahtuu murha, jota seuraa toinen ja vielä kolmas. Kuka on murhaaja? Mitkä ovat motiivit? Miten murhat toteutettiin?


Poirot on tunnettu uskomattomasta kyvystä ratkaista rikos kuin rikos kuin palapeli.  Hän on ulkonäöltään lyhyt ja pyöreähkö, jolla on ylöspäin kaartuvat viikset. Hän on myös hyvin sivistynyt käytökseltään sekä nauttii yleisön suosionosoituksesta. Kirjan muu kaarti koostuu hyvin erityyppisistä luonteista kuten uhkaava kommunisti, kärttyisä vanha täti, innokas arkeologi ja hämärä lakimies, nahkasalkku täynnä nimikirjoitusta vailla olevia sopimuksia.  Mutta kaikki ovat omalla tavallaan epäilyttäviä ja melkein kaikilla on omat motiivinsa murhaan.  Mutta he eivät välttämättä kykenisi murhaan, sillä hahmoista näytetään myös viaton puoli ja epäilyksen osuessa hahmot antavatkin hyvin uskottavan alibin.  Koko kirjan ajan päässä pyörii kysymys "Kuka puhuu totta?"  Hauskinta onkin tehdä omia päätelmiä ja visioita miten kaikki palikat loksahtavat paikalleen. Kirja johdattaa tahallaan lukijan välillä harhaan syyllistä etsiessä ja eteen tulee monia yllättäviä käänteitä, jotka pitävät kirjan jännityksen yllä.  Ne henkilöt, jotka jätetään epäilyksistä täysin huomiotta ovat usein petollisia.


Agatha Christien kirjat ovat ehdottomasti parhaiten myyneitä dekkareita ja ei ihme sillä tarinat on kerrottu niin taitavalla kädellä. Kaikki yksityiskohdat on kuvattu hyvin tarkasti kuten hahmojen elehdintä sekä tapahtumapaikan kuvaus. Myös hahmojen luonteenpiirteet ja ideamaailmat kerrotaan yhtä uskottavasti.   Se auttaa luomaan juuri sen maailman mielessään mitä kirja kertoo. Voi samaistua tilanteeseen ja tuntea liipasinherkän tunnelman.  Hahmojen reagoiminen Poirotin epäilyksiin on mielenkiintoista, että rikkooko Poirot epäillyn kovan kuoren ja luovuttaako epäilty uhan alla vai aikooko vielä jatkaa rooliaan.  Mahdollisia motiiveja käydään läpi paljon; kuka milloinkin on Poirotin suurennuslasin alla.  Poirotin järjestelmällinen tapa selvittää oikea syyllinen onkin verrattavissa arkeologin työhön kuten kirjassa kuvataan:



“Arkeologisella kaivauksella kaivamisen kestäessä, kun jotain tulee maasta esiin, kaikki mitä on sen ympärillä puhdistetaan huolellisesti pois. Irtomaa otetaan pois ja sieltä täältä raaputetaan veitsellä kunnes esine lopulta on näkyvissä, aivan yksin, valmiina piiritettäväksi ja valokuvattavaksi niin ettei mitään asiaan kuulumattomia aineksia ole sotkemassa sitä.”


Kirjan tapahtumat keskittyvät suuresti murhan selvittämiseen sekä hahmojen liittymistä toisiinsa. Tilanne kartoitetaan hiljalleen järjestelmällisesti.  Kirja etenee vaiheittain: 1. esittely 2. murha 3. murhan selvittäminen. Mutta selvittämisen ollessa kesken voi tulla uusia murhia, jotka panevat jälleen kerran pakan sekaisin ja homman alkupisteeseen. Kirjassa on erillinen kertoja, joka kuvailee ympäristön ja hahmojen liikehdinnän. Kertojan rooli on kuitenkin vain kuvaileva, sillä juoni paljastuu dialogin yhteydessä. Kaikkien henkilöiden sanomiset ovat tärkeitä murhan loppuselvittelyissä. Usein hahmot turvautuvatkin huijaamaan ja lopulta ovat kaivaneet kuopan itselleen, johon itse putoavat. Poirot käyttääkin selvittelyissä taitavasti psykologiaa ja kysyy hahmoilta kieroja kysymyksiä, joihin on melkein mahdotonta vastata huijaamalla. Totuus on siis lopulta tultava esiin.


Teos oli hyvin mielenkiintoinen eikä juuri jättänyt rauhaan vaan kirjan ääressä pysyttiin hyvin tiiviisti ilta myöhään. Teksti oli sujuvaa ja juoni ei jäänyt ollenkaan jumiin vaan jatkui koko ajan. Tapahtumapaikka Egypti sai aikaan erikoisen tunnelman kun kukaan henkilöistä ei ollut sieltä kotoisin vaan olivat suurimmaksi osaksi viettämässä lomaa. Myös risteilyalus, jossa murhat suoritettiin, teki hyvin tiivistunnelmaisen olon kun pakoon ei päässyt, vaan kaikki oli Poirotin silmien alla. 1920-luvun alulle sijoittuva kirja näkyy kirjan henkilöiden luonteessa sekä kirjan maailmasta. Henkilöiden luonteet ovat sivistyneitä ja asemat rikas ja köyhä sekä arvoasemat ovat selkeät erottavat tekijät.   Agatha Christien luoma Hercule Poirot muistuttaa toisen brittiläiskirjoittajan Arthur Conan Doyle luomaa Sherlock Holmesia ja yhdessä he ovatkin dekkarikirjallisuuden suurimpia nimiä.

-Ville-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti