Sivuja: 477
”Hiukan etäämpänä, sillan tuolla puolen seisoi mies. Yksin. Hahmossa oli jotain uhkaavaa. Asento ehkä, tarkkaavaisuus. Sini vilkuili ympärilleen. Ainuttakaan muuta ihmistä ei ollut näkyvissä. Ei edes autoja kuin kauempana keskustan suunnalla ja Bussikadulla. Kukaan ei näkisi, kukaan ei kuulisi. Eikä hän mitenkään pääsisi pakoon. Hän ei ehtisi kaivaa laukusta kännykkää eikä näppäillä numeroa. Mitään numeroa. Hän ei tiennyt, minkä numeron näppäilisi, jos siihen olisi aikaa.”
Kertomus alkaa siitä, kun kolmekymmentäviisivuotias Sini haluaa kutsua muutaman vuosikymmenen erossa olleen perheensä juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Kun Sinin isä Valo yllättäen menehtyy, löytää Sini vieraaksi käyneen perheensä uudelleen. Siitä alkaa hurja tapahtumien ketju Espanjan suomalaisyhteisössä. Perheeseen kuuluvat äiti Marita, sisko Elisa ja veli Santtu. Heitä kaikkia yhdistää rakkauden etsintä ja he kaikki ovat kokeneet elämässään kovia. Myös vaari, eversti Arvo Kerkkä tuo vanhuudenhöperöissään uusia ulottuvuuksia tarinaan.
Sini on istunut 16-vuotiaasta lähtien pyörätuolissa eikä halua tehdä siitä numeroa. ”Mihin miehet naisen kävelyä tarvitsevat?” Sini ihmettelee. Kirja tuokin esiin liikuntarajoitteisten jokapäiväisiä ongelmia, kuten pyörätuolilla kuljettavien paikkojen vähyys. Sen lisäksi Siniä harmittavat ihmisten säälivät katseet ja avuntarjoukset. Hän haluaa itseään kohdeltavan tasavertaisesti muihin ihmisiin nähden. Kun Sinin kohdalle sattuu aikamoinen epäonni ja petos, tuntuu, että siitä ei helpolla nousta ylös. Asetelmasta
huolimatta tarinan ympyrä sulkeutuu odottamattomalla tavalla.
Tarina on osoitus siitä, että vaikka rahaa olisikin enemmän kuin tarpeeksi, ei se vedä vertoja läheisille ihmissuhteille. Ystävät ja lähipiiri ovat tärkeä tukiverkko jokaisen elämässä. Kirjan ihmiskohtaloiden lisäksi pidin Orasen tavasta kirjoittaa. Teksti on elävää ja persoonallisella kielellä kirjoitettu.
Kaikkien ongelmien kasaantuminen yhden ihmisen kohdalle tuntuu ajoittain epäuskottavalta, mutta silti tarina rullaa eteenpäin. Kaiken kaikkiaan Hehku oli erittäin mukaansatempaavana ja nopealukuinen kirja, josta todella pidin. Kun lukemisen alkuun pääsi, lopettaminen oli vaikeaa.
-Marleena-

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti