Erlend Loe: Supernaiivi

Kustantaja: Like, 1998

Norjalainen kehitysromaani

Sivuja: 222

”Nyt seison hississä. Ajan ylös ja alas. Olen seissyt täällä jo kohta kolme varttia.”

Mies heittelee lelukaupasta ostamaansa palloa seinää vasten, lukee kirjaa ajasta ja avaruudesta sekä hakkaa hakkaa. Hänellä on elämää suurempi ongelma, joka liittyy elämään, eikä hän pysty tekemään mitään muuta, kuin merkityksettömiä asioita. Nämä kaikki asiat hän tekee yleensä öisin, juuri siten, että ne eniten haittaavat muita ihmisiä. Voisiko hän edes tehdä mitättömät tekemisensä siten, etteivät ne haittaisi muita?

Lukiessa herää ajatus, helpottaako tylsistyminen ja itsensä kadottaminen ostamalla pallon. Olisi hyvin helppoa, jos kaikki ongelmat helpottaisivat aina vain ostamalla jonkin tavaran lelukaupasta ja leikkimällä sillä öisin. Kirjan päähenkilö todella on supernaiivi, sillä hän tuntuu ajattelevan niin. Onneksi sentään hänen isänsä ja veljensä tönivät häntä tekemään jotain. He ja naapurin Børre taitavatkin olla kirjan ainoita järjissään olevia henkilöitä. Børre kehottaa päähenkilöä ostamaan pyöräilykypärän ja pitää tätä edes hieman kiinni maailmassa ollessaan hänen vahdittavanaan ja leikkiessään hänen kanssaan.

Tuollainen tekemättömyys, toisten rahoilla ja toisen asunnossa eläminen ja kummallisuus sekä tylsistyttää, että turhauttaa. Samassa talossa asuvia käy sääliksi: ties kuinka monta yötä he ovat valvoneet kuunnellen hakan ääntä tai palloa seinää vasten. Hän kokee olevansa sympaattisempi, kuin veljensä, joka on töissä ja elää muutenkin normaalia elämää.

Kirjan loppuvaiheilla hän kuitenkin onnistuu löytämään itselleen tyttöystävän, joka jaksaa tehdä hänen kanssaan listoja kaikesta mahdollisesta ja yrittää auttaa tätä jaloilleen. Kirjasta melkein puolet onkin päähenkilön ja tämän läheisten henkilöiden listoja mm. eläimistä, joita kukakin oli nähnyt. Listat ilmeisesti auttavat päähenkilöä hahmottamaan maailmaa, mutta lukukokemuksena ne ovat tylsiä, joskin jotkut alkavat naurattaa, kun niitä oikein ajattelee.

Erityisen hellyttävää on päähenkilön ja Børren listaus eläimistä, jotka päähenkilö on nähnyt ja eläimistä, joita Børre ja hänen isänsä ovat nähneet. Tämä kohta saa ajattelemaan, että päähenkilöstä ehkä joskus olisikin johonkin ja että tämä saattaisi selvitä kriisistään. Päähenkilön ja tämän veljen yhteinen viikko New Yorkissa osoittaa jo merkkejä selviämisestä, sillä päähenkilö alkaa ymmärtää, etteivät aika, avaruus ja hakka välttämättä olekaan kaikille tärkeitä asioita vaan vain jokapäiväisiä ohitettavia asioita. Myös lukijan toiveikkuus henkilön ryhdistäytymisestä herää ja kirja muuttuu positiivisemmaksi lukea. Kaiken kaikkiaan tarina oli turhauttava, mutta omalla tavallaan hauska. Kuitenkin kirjan lukeminen kerran riittää.

-Emmi-